Paluumuuttaja

Ensinnä tärkeimmät pienet ihmeet, nimittäin Mustin pennut, ovat syntyneet. 18.5. syntyi Eukolle ja Mustille viisi pientä parsonin alkua, kolme urosta ja kaksi narttua. Eukon ja Mustin pentuihin voi tutustua täällä. Vain muutama päivä myöhemmin, 22.5. syntyivät Pepin ja Mustin neljä pentua, kolme narttua ja yksi uros. Näitten pentujen elämän alkutaivalta voi seurata täällä.

Pieniin ihmeisiin lukeutuu myös menneen viikonlopun sää. Ei tuollaista lämpöä tunnu kovin usein olevan Suomessa toukokuussa.  Nautimme siitä koko porukka mökillä. Siellä tuli vastaan hieman suurempikin ihme. Nimittäin se, että Musti totteli kuin unelma. Yhden ainoan kerran sen piti käydä naapurimökin pihassa kertomassa kuka alueella määrää, mutta sieltäkin tultiin takaisin tarpeeksi tosissaan olevalla käskyllä. Koko muun ajan Musti pysyi hanskassa täydellisesti, sai olla vapaana, touhusi omiaan pihassa, pysyi omalla reviirillään ja kävi uimassa aina kun kuumuus alkoi ahdistaa. Se nautti elämästään täysillä ja oli kovin väsynyt iltaisin ja kotiin palatessa. Sitä vaan mietin, että onko siitä vihdoin kasvanut aikuinen, joka pystyy kuuntelemaan ja ymmärtämään käskyjä tiukemmassakin paikassa. Ilmeisesti, joten ihmeiden aika ei siis ole ohi.

Muuttohässäkkään liittyviä pieniä ihmeitä ovat se, että oma kämppäni on nyt vihdoin totaalisesti tyhjennetty ja siivottu ja se, että tavarat on viety uuteen asuntoon yhteen huoneeseen, joka jo valmistui remontissa. Tällä viikolla taidetaan päästä muuttamaan lopullisesti. Ihmeet on kuulkaa kivoja. Niitähän löytää joka päivä, jos haluaa. Tänään taidan mennä taas tutkimaan, olisiko pieni ihme nimeltä olohuoneen tapetointi valmistunut ja onnistunut haluamallani tavalla ja oikeilla tapeteilla.

Nyt kaivataan kipeästi mielipiteitänne kukkakaupoista. Käykäähän tästä linkin kautta täyttämässä Asiakastyytyväisyys kukkakaupoissa -kysely. Kiitos!

Netti on ollut pois käytöstä lähes kuukauden, siitä pitkä hiljaisuus täälläkin. Sain vihdoin hankittua ihan ikioman laajakaistan, joten nyt pääsee taas surffaamaan kotisohvalta tai nojatuolista, miten sen nyt ottaa.

Mutta ei muuta kun kuulumisia päivittämään:

PoriJazz oli ja meni. Mary J. Blige vastasi aikas paljon kuvitelmia. Kunnon diiva lavalla, mutta I liked it! Sen ihmeellisempiä ei kai tässä ole tapahtunutkaan. Aika peruspaahtoa. Mutta viime viikko oli ihan hirveä. Koulullamme järjestettiin taas jokavuotiset alan messut ja olin siellä maanantaista sunnuntaihin tekemässä töitä ns. omaan pussiin, sillä päättävä vuosikurssi saa järjestää mm. kahvilatoimintaa yms. messuilla ja kerätä rahaa itselleen. Päivät venyivät helposti 12-16 -tuntisiksi ja kotiin päästyään ei jaksanut tehdä mitään muuta kuin äkkiä viedä koiran ulos ja mennä nukkumaan. Mustillakin siis rankka viikko takana, kun musta ei paljon seuraa saanut. Onneksi kuitenkin ihanat ystävät veivät sitä lenkille kesken päivän ja perjantaista sunnuntaihin pääsi kasvattajalle hoitoon. On nyt väsynyttä poikaa, kun piti vähän hoidossa stressailla ja jännitellä. Mutta niin kovin väsynyt olen itsekin. Eilen olin illalla kotona kymmeneltä ja suoraan nukkumaan. Tänään heräsin klo 9, vein Mustin hierojalle, palasin klo 11 kotiin ja painun takaisin pehkuihin. Heräsin vasta kolmen maissa kun kaveri soitti ja pyysi lenkille. Univelkaa on siis ihan mielettömästi.

Ja sen väsymyksen piikkiin voi pistää myös eilisen porukkahepulin Mentiin nimittäin päättävien luokkien töitä tehneellä porukalla eilen syömään ihan kunnon ravintolaan palkitaksemme itsemme rankasta viikosta ja hyvinhoidetusta työstä. Ravintolassa oli lapsille tarkoitettu ns. sähköinen värityskirja, jossa ruutua koskettamalla sai kuvaa väritettyä. Siihen istui värittämään n. 5-vuotias poika. Siinä ei sinänsä ollut mitään hauskaa, mutta kun poika väritti jokaisen kuvan tarkkaan mustaksi. Ei siinä voinut muuta kuin nauraa. Onhan se kamalaa, kun tuon ikäinen on jo elämäänsä kyllästynyt tyyliin “Koko maailma on musta, ei tässä ole enää mitään toivoa!” Siitä se sitten lähti se hepuli. Eikä sille tullut loppua varmaan puoleen tuntiin. Koko kahdeksanhenkinen pöytäseurueemme vain hihitti ja nauroi vedet silmistä valuen. Kun taas saimme itsemme ruotuun, päätimme syyttää väsymystä. Hauskaa voi siis olla ihan selvinpäinkin

Joka tapauksessa iso kiitos niille oikeasti töitä paiskineille mukanaolleille. Vaikka olikin pieni porukka, saatiin silti homma hoidettua kunnialla loppuun saakka. Ikävää vaan, että mukana oli myös pari tyyppiä, jotka eivät tuntuneet saavan mitään aikaiseksi. Kun tyypeiltä puuttuu kokonaan oma-aloitteisuus, lisätään päälle hiukan tyhmyyttä ja laiskuutta, niin arvaahan sen, ettei homma ihan pelitä. Sitten loppuosa porukasta hoitaa heidänkin töitään omiensa lisäksi ja sykkii paikasta toiseen koko ajan satanen lasissa. Ja sitten kaikille pitäisi maksaa tehtyjen tuntien mukaan sama palkka. Pöh. Miten sen palkan voisi maksaa työpanoksen mukaan?

Ihana kesäpäivä vietettiin eilen Helsingissä. Designmuseon Flower Power -näyttely oli ihan mielenkiintoinen. Mutta hieman kyllä ihmettelin siellä olleita tuoreita kukka-asetelmia. Juujuu, toki olisin itse tehnyt paremmat …noh, ainakin erilaiset

Museoilun jälkeen käytiin hieman shoppailemassa ja sitten siirryttiin puistoilemaan ystävien kanssa ensin Espalle ja siitä Ruttopuistoon. Aivan ihana ilma ja hauskaa seuraa. Kyllä siis kannatti Helsingin reissu.

Ja nyt aurinko pistää edelleen parastaan, joten taidanpa lähteä nauttimaan siitä Mustin kanssa pihalle.

…mennään heti aamusta ensin tänne. Ja kun ollaan Flower Power-näyttelystä selviydytty, olisi tarkoitus viettää mukava päivä Helsingissä monia ystäviä nähden ja nauttien kesäpäivästä. Mietittiin jopa uimista stadikalla. Mukavaa siis odotettavissa.

Ja lisää tänne myöhemmin.

…ja uusi vuosi myös siinä samassa. Yhdessä hujauksessa tämäkin loma mennyt. Ja nyt vetelee viimeisiä päiviään. Voe sentään! Mutta joka tapauksessa hyvin myöhässä hyvän joulun toivotukset kaikille! Ja hyvää alkanutta vuotta 2008!

Loma on mennyt suurimmilta osin ihan mukavasti. Olen ehtinyt moneen paikkaan ja nähnyt paljon kaikkia tärkeitä ihmisiä…ja koiria myös Ei siis niin paljon harmita lähteä sunnuntaina takaisin, koska tietää, että siellä Hollannin päässäkin on yhtälailla mukavia ja lähes yhtä tärkeitä ihmisiä taas vastassa ja täälläkin nämä kaikki tuntuvat olevan kunnossa.

Olen myös todennut taas missä kaupungissa se oikea koti on, vaikkei siellä asukaan juuri nyt ja tehnyt paljon tulevaisuuden suunnitelmia. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Mutta nyt aion yrittää vielä nauttia nämä viimeiset lomapäivät…jopa tuosta vähäisestä lumikerroksesta, joka nyt on peittänyt maan. Koulustressiä en halua edes ajatella vielä, vaikka pakko onkin jotain kouluhommia nytkin tehdä. Se stressi nimittäin iskee taas täydellä voimalla viimeistään viikon, parin päästä, ellei ole jo vastassa lentokentällä.

Apua, olen taas vuoden vanhempi! Kai se kohta alkaa jonkinlaista ikäkriisiä pukkaamaan.

Joka tapauksessa synttäreitä juhlistettiin perjantaina ulkkareitten ja muutaman paikallisen voimin. Ensin tässä kämpillä ja myöhemmin baarissa. Perussetti siis. Oli kyllä oikein mukavaa.

Synttärikakkuna toimi tällä kertaa kulhollinen vadelmarahkaa. Se kun on sellaista suomalaista. Hyvin maistui kaikille

Ja viikonloppukin vierähti taas ihan huomaamatta. Ja jouluun on enää 16 päivää! Eipä siinä sitten…sitä odotellessa…huomenna pirun aikainen herätys ja 7.30 lähtö eksursiolle. Hohhoi…kai autossa ehtii vielä nukkua vähän?

Kaverit löysivät perille perjantai-iltapäivällä niin kuin pitikin. He olivat kovin väsyneitä puuduttavasta bussimatkasta Frankfurtista Amsterdamiin ja siellä koko päivän oleskelusta, mutta hyvin silti jaksoivat nähdä muutamia Hollannin kavereita ja osallistua parille kaljalle baarissa.

Lauantai-aamuna oli melkoisen aikainen herätys. Ei muuta kuin siitä vaan juna-asemalle ja Rotterdamiin. Hieman kierreltiin ensin kaupunkia ja päivän huippuna oli vierailu Suomalaisella Merimieskirkolla. Voi kuulkaa sitä riemua, kun päästiin ostamaan oikeaa, suomalaista voita, ruisleipää, sinappia, lenkkimakkaraa ja kunnon suklaata! Hinnat tosin olivat melkoisen pilvissä, mutta pakko oli silti ottaa melkein kaikkea, mitä siitä kaupasta löytyi

Lauantai-illaksi olin kutsunut tätä ulkomaalaisopiskelijoitten edustusta ja muutamia hollantilaisiakin pippaloihin meille. Mukavaa oli ja suomalaiskaverit jaksoivat edelleen täysillä mukana, vaikka varmasti väsy painoi. Sunnuntaina sitten vaan levättiin ja käytiin syömässä. Ja kun saatoin kaverit Amsterdamiin menevään junaan, tuli haikea olo. Onneksi jouluun ei ole kuin neljä viikkoa. Mutta mitäs sitten, kun uuden vuoden jälkeen pitää palata takaisin tänne. Sittenkin tulee ihan varmasti haikea olo.

Mutta kiitos L&I, kun vierailitte ja kävitte piristämässä! Paljon haleja! Nähdään taas pian! Jos vaikka tupsahdan Saksaan tässä eräänä kauniina päivänä…olkaahan varuillanne!

Tänään aion jatkaa hyvinkin sinivalkoisissa tunnelmissa. Ajattelin nimittäin tarjota parille kaverille makkarakeittoa kera ruisleivän. Katsotaan miten maistuu.