Aloitetaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Olohuoneen tapetointi valmistui ajallaan. Siitä tuli ihana! Koko asuntokin valmistui ja päästiin muuttamaan kokonaan. Nyt alkaa olla uusi asunto siinä kunnossa, että pikkuhiljaa sitä voi nimittää kodiksi. Melkoisen tyytyväinen olen. Vanhat huonekalut tuntuvat istuvan tänne hienosti, uudet hankinnat ovat niitten kanssa sulassa sovussa ja voi oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään sanoa asuvansa mielekkääksi sisustamassaan kodissa. Olihan joo mun vanha kämppäkin ihan ok, mutta jotenkin tämä tuntuu silti mukavammalta…toki täällä on samoja huonekaluja, mutta myös uusia ja mieheltä tulleita. Okei, en edelleenkään ymmärrä taloyhtiön kaakelivalintoja tai keittiönkaappivalintoja, mutta kyllä niitten kanssa pystyy elämään.
Toinen suuri juttu on, että kaverilleni ja itselleni kauan havittelemamme liiketila varmistui. Vuokrasopimus kirjoitettiin viime viikolla ennen juhannusta. Nyt vaan odotellaan, että saavat siellä remontin valmiiksi, niin päästään aloittamaan itse oma pintaremonttimme. Ollaan jo kovasti hahmoteltu, millainen tilasta tehdään ihan ensimmäiseksi. Siitä tulee übermagee Toki liikkeen ilme muuttuu aika ajoin, mutta aina se on niin törkeen siisti, ettei mitään rajaa…ainakin meidän mielestä (ja se joka on eri mieltä, tykkää silti meidän tuotteista ). Kova draivi olis jo päällänsä päästä tekemään ja laittamaan liikettä, mutta odotellaan nyt, että remonttireiskat saavat oman osuutensa valmiiksi. Ensi viikolla viimeistään pitäisi päästä maalaamaan. Mennään sinne silloin vaikka väkisin
Juhannus oli ja meni. Vietettiin kaveriporukalla perinteistä poikkeava kaupunkijuhannus. Silti oli ihan hauskaa. Mitä nyt sade ja viileä keli hieman haittasivat, mutta eivät paljoa. Sunnuntai otettiin jo kuntoilun kannalta ja lähdettiin hyvässä säässä käymään Helvetinjärven kansallispuistossa. Tulihan siellä samoiltua pieniä metsäpolkuja melkein 15 kilometrin edestä. Ihan hyvä lenkki. Ja Musti oli touhun jälkeen täysin uupunut.
Mustin pennut ovat kasvaneet hurjasti, ainakin kuvista päätellen. Huomenna mennään katsomaan Mustin ja Eukon lemmentuotoksia Lempäälään. Musti saa lähteä mukaan, sillä sinne tulee kuulemma myös pennunostajia katsomaan pikkuisia ja toki he mielellään näkevät myös pentueen isän, jos se vaan on mahdollista. Ja onhan se.
ja nenää kutittaa sen mukaisesti. Mutta silti on ihanaa, kun lämpöä alkaa olla oikein mukavasti. Oon jo hamstrannut pikkupurkkeihin kasvamaan kaikenlaista ihanaa köynnöstä yms. jotka pääsee istuttamaan oikeisiin ruukkuihin tuossa kuukauden päästä, kun muutetaan. Jei! Uudessa asunnossa on enemmän tilaa ja parveke! PARASTA! Onkin tullut jonkinlaisia vieroitusoireita, kun ei ole moneen kesään päässyt piipertämään omalle parvekkeelle. Nyt pääsee taas! Toki oma piha ois ihan luksusta, mutta unohdetaan se nyt vielä hetkeksi.
Niin ja tunnustettakoon…mikä olikaan siementen ohessa mun eka ostos parvekkeelle. No kunnon grilli tietty Mut ihan sähkömalli, niin ei naapurusto närkästy, kun ei tarvitse hiiliä polttaa. Pääsee Mustikin taas lempipuuhaansa eli vahtaamaan kaikkea parvekkeelta. Sille pitää kai hankkia vaan joku oma tuoli, että näkee ulos.
Niin ja juu, Mustin molemmat morsiot ovat tiineitä, katsotaan kuinka monta sieltä sitten syntyy pienokaisia. Musti itse ei taida tällaisista puheista ymmärtää mitään. Koheltaa vaan menemään niin kuin ennenkin. Ja tänään taitaa ukkeli päästä heittämään talviturkin Näsijärveen, kun on niin ihana ja lämmin päivä. Koiranomistaja lähtee tällaisena päivänä siis metsään …ehkä terangille sitten myöhemmin. Ans kattoo ny.
Olin kuullut eräästä laulajattaresta jo ennen kuin lähdin Hollantiin, mutta siellä hänestä tuli jotenkin merkityksellisempi. Suomeen paluun jälkeen olen unohtanut hänet aina välillä, mutta joskus tulee mieleen edelleen. Uusinta levyä en ole kuunnellut ja tuossa kun katselin uuden levyn sanoituksia alkoi tuntua, ettei ole ihan mulle enää niitten sanoma. In My Mind-albumi oli siihen aikaan juuri kuin mulle tehty.
Tänään fiilistelinkin pitkästä aikaa ko. albumin biiseillä. Tässä ne parhaimmat lohkaisut:
Heather Headley: In My Mind, 2006
Heather Headley: Am I Worth It, 2006
Viikonlopun ohjelmassa on tänään hyvää ruokaa ihan itse laitettuna. Huomenna ensin rauhallinen aamu ja aamiainen. Jos säät sallii eräretkeilyä ja illalla oikein ravintolaan syömään Hiihtolomaviikko vetelee siis viimeisiään.
Jos sama tahti jatkuu, tuloksia saadaan todellakin aikaan ja nopeasti. On varmasti rankkaa olla mies, jonka odotetaan korjaavan kaikki Bushin aiheuttamat sotkut. Itse ainakin uskon, että Obamassa on kuitenkin miestä siihen. Onneksi amerikkalaiset vihdoin ymmärsivät äänestää oikein ja Bushista päästiin eroon.
Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Ja joulukin on vietetty jo aikaa sitten. Suunnitelmiin tuli vain pieni muutos, vietinkin joulun ihan muussa seurassa kuin Paraisilla. Oli kyllä ihana joulu! Ja eipähän tarvinnut miettiä kahden koiran yhteensovittamisia. Varsinkin kun toisella on aivan eri säännöt kuin toisella…tai siis ei sääntöjä. Joten helpompaa näin.
Joulua edeltänyt työputki meni yllättävän hyvin ihan omalla painollaan. TV-sarjan kuvaukset saatiin päätökseen silloin perjantaina. Tulee kyllä ikävä niitä ihan uskomattoman mukavia ihmisiä siinä tuotantoporukassa. Toivottavasti nähdään vielä tulevaisuudessakin.
Tänään mietin aamulenkillä, että kuka jaksaa vielä paukutella uuden vuoden raketteja ja pommeja. Eipä koirakaan ollut niistä kovin innoissaan. Eikö niistä nyt saatu jo tarpeeksi taas vuodeksi? Sama juttu on muuten jouluruoan kanssa. Ainahan sitä odottaa innolla, mutta kun on pari päivää vetänyt pelkkää kinkkua, laatikoita ja rosollia, alkaa olla kiintiö täynnä taas koko seuraavaksi vuodeksi.
Voihan nääs! Tässä on nyt sellainen työputki tulossa, etten tiedä miten päin pitäisi olla. Huomenna ja perjantaina taas telkkarisarjaa varten töitä, kaikki muut päivät jouluapulaisena jouluaattoon saakka. Jouluaattonakin vielä 8-12 kiltisti hymyilemässä ja palvelemassa kaikenmaailman hiihtäjää, jotka ovat unohtaneet kukat yms. viime tippaan.
Siitä sitten vielä pari tuntia ajamista Paraisille, jossa sitten en aatellutkaan tehdä juuri muuta kuin syödä (paljon), saunoa (paljon) ja löhötä (paljon). Ehkä jonninverran joutuu myös kuljeksimaan koiruuksien kanssa pihalla ja jossain päin Suomea myös vierailemaan. Mutta vierailut saavat odottaa välipäiviin saakka. Aattoillan, joulupäivän ja tapaninpäivän otan todella rennosti. Kai olen sen siinä vaiheessa kaikkien töitten jälkeen ansainnut.
Mutta JEE, joulu tulee! Pitää miettiä pitkä lista, mitä kaikkea haluaisin joulupöydästä löytää. En taida itse ehtiä herkkuja ostamaan missään välissä, joten toivon ja uskon, että ne ilmestyvät pöytään, kunhan oikein kiltisti pyydän. Onneksi kaikki lahjat on jo ostettu ja paketoitu. Nyt taidankin mennä väsäämään niihin vielä kortit, niin homma alkaa olla siinä.
Siis täällä blogin puolella. Mutta se johtuu vaan täysin siitä, että tuolla todellisessa maailmassa on ollut niin älytön kiire, monia uusia juttuja ja reissuja, ettei tänne ole mitään ehtinyt avautua. Mutta nyt jotain tärkeimpiä siis:
Televisio-ohjelmaa varten tehdyt työt onnistuivat jopa omasta mielestäni oikein hyvin. Matka jorpakon yli etelään meni niin ja näin. Onnistumisen tunteita tuli toteutetusta työstä ja siitä, että varsinainen asiakas tuntui olevan tyytyväinen. Muuten matka olikin aikamoista heittelyä. Mutta ei siitä sen enempää, jotta ei mennä ihan epäkorrektin puolelle. Voisi tulla aikamoista tekstiä, jos alkaisin kaikkea tähän tilittämään. Mutta joka tapauksessa voimme olla hyvin tyytyväisiä siihen, että hoidimme omat työmme hienosti ja kunnialla.
Viime viikolla olinkin sitten Paraisilla taas muutaman päivän ihan vaan rentoutumassa ja torstaina lähdin töihin. Kun niin kiltisti pyysivät vanhasta työpaikasta, niin toki lupasin mennä auttelemaan nyt tässä joulusesongin alla silloin tällöin. Eli torstaista sunnuntaihin vietinkin sitten lähinnä töissä. Suunnittelin mm. uusia juttuja jouluksi.
Maanantaina aloitin uuden kurssin, joka kestää uuteen vuoteen saakka. Ihan näin jo kolmen päivän jälkeen tuntuu, että kyllä niillä eväillä, mitä tuolta kurssilta saa, on taas niin paljon lähempänä haaveitten toteutumista ja tulevaisuutta. Parasta!
Vietettiin koko viime viikko Paraisilla lomalla. Ja pakko myöntää, että nyt on hyvinkin rauhallinen ja hyvä olo. Kai ne akut tuli sitten ladattua kunnolla. Parasta viime viikossa oli se, että vaikka koko ajan tehtiin jotain (mm. puunattiin autoja, laitettiin pihaa kuntoon, rakennettiin komposti, nostettiin vene ja laituri jne. jne.), silti ei tullut stressiä mistään vaan kaikki meni eteenpäin rauhassa omalla painollaan. Ja onneksi viikon alussa säätkin olivat suosiolliset ja kirpeästä syysilmasta sai nauttia täysillä.
Eräänä iltana ehdin myös vierailemaan ystäväni luona Liedossa. Siellä oli jälleen vastassa kaksi bokseria ja kohta 10 kuukauden ikäinen vauva. Aluksi Roope-uros sai mennä pihalle ihmettelemään, kun Musti Riia-narttu leikkivät sisällä. Siitä sisällä leikkimisestä ei vain tullut mitään, Mustilla kun tuntui olevan ihan muut jutut mielessä, päällimmäisenä varmaan suvunlisäys. Päätettiin sitten laittaa Musti ja Riia pihalle ja voi, sitä riemua, kun pääsivät sinne kirmaamaan. Mustikin unohti täysin kaikenmaailman suvunlisäykset ja keskittyi täysillä vaan leikkimään. Ja toki sitten Mustille uni maittoikin, kun lähdimme pois. Vauva oli edelleen yhtä ihana, kovasti vaan kasvanut taas. Tällä kertaa uutena juttuna vaan oli, että hän vierasti hieman aluksi, mutta kyllä sieltä sitten hetken päästä tuli taas tuttu nauru
Nyt taas sitten takaisin niihin pitäis ja pitäis -tekemisiin. Blaah.
Pitäis jaksaa malttaa vielä muutama päivä, tehdä töitä, viedä koiraa lenkille yms. arkielämän perusjuttuja.
Mutta lauantaina kuulkaa on parhautta luvassa. Ystävät ympärillä ja Mary J. Blige lavalla. Kyllä saa jälleen kerran Kirjurinluodon penkit kyytiä, kun niille noustaan samaan aikaan kuin Mary nousee lavalle.
Pikaista tilannekatsausta siis parista menneestä viikonlopusta.
Edellisenä viikonloppuna sain koiralle kuitenkin hoitopaikan, joten ei muuta kuin perjantaina töistä aikaisemmin pois, ajelu Lahteen, koiran tipautus sinne ja kohti Helsinkiä. Kerrankin tänä kesänä ilmat suosivat, joten se tarkoitti, että heti kun Helsinkiin pääsin käytiin kaupassa ostamassa virvokkeita ja siirryttiin porukalla puistoon nauttimaan auringosta ja hauskasta seurasta. Ilta jatkui ns. lähiöbaarissa ja sen jälkeen vielä enemmän yökerho-tyyppisellä meiningillä. Ja hauskaa oli Lauantaina kunhan liikkeelle pääsin, kahvittelin edelleen hyvässä seurassa ja vasta myöhään illalla lähdin hakemaan koiruutta hoidosta. Sunnuntai menikin ihmeen rauhallisesti kerrankin
Tänä viikonloppuna oli taas paljon ohjelmaa luvassa. Perjantaina lähes sama juttu kuin viimeksikin. Eli töistä pois aikaisin, koira hoitoon lähelle Helsinkiä ja ei muuta kuin nappaamaan äiti Helsingin keskustasta kyytiin ja kuuntelemaan Pomoa. Nyt on sitten Bruce Springsteenkin nähty. Täytyy sanoa, että ihan uskomaton kunto on äijällä ja toki koko E Street Band:llä. Ukot jaksoivat veivata taukoamatta kolme tuntia, joten joukkoon mahtui niin tunnettuja kuin tuntemattomiakin biisejä. Monta suurta hittiä ja vasta nousevia tähtiä. Ihan hyvä keikka. Varsinkin loppua kohden tunnelma nousi kattoon, kun bändi soitti suurimpia hittejä kuten Born To Run ja Dancing In The Dark. Hauskana lisänä oli melkein lopuksi katsomon toiveplakaateista soitettu Santa Claus Is Coming To Town. Ho-ho-ho!
Kun iso pomo lähti nukkumaan, äiti lähti myös kotia kohti ja itse jatkoin iltaa (jälleen) hyvässä seurassa Helsingin yössä. Ihmisiä oli ihan uskomaton määrä liikkeellä. Toki kun 50 000 keikalta lähteneeseen lisätään vielä kaikki muut yön juhlijat, niin kertyyhän siinä porukkaa. Tästä väkimäärästä ja joka puolella velloneista jonoista ahdistuneena päätimme melko pian suunnata kämpille päin.
Lauantaina lähdin taas hakemaan koiraa hoidosta. Automatka olikin melko mielenkiintoinen. Koko auto tärisi pelottavan paljon, joten kun pääsin hoitopaikkaan aloin ihmettelemään, mikä autossa on vikana. Porukalla saatiin selville, että vasen eturengas on melkein puhkikulunut sillä jostain syystä jousi on tipahtanut sen verran, että hankaa koko ajan renkaaseen. Ei muuta kuin vararengas alle ja hissuksiin takaisin Tampereelle. Ja maanantaina auto huoltoon. Prkl. Aina jotain.
Lauantai-iltaa vietettiin Tammerfest tunnelmissa. Alkuilta menikin oikein mukavasti, mutta baarissa alkoi jälleen väenpaljous ahdistaa, joten melko aikaisin tuli lähtö untenmaille. Tänään ollaan sitten likkojen kanssa viihdytty Koskipuistossa peruspizzapiknikillä Joten kaikinpuolin siis pari oikein mukavaa viikonloppua takana. Ja varmasti edessä Mary J. Blige ensi viikonloppuna ja sitä seuraavana ilmeisesti kaverin läksiäiset Suomen Chigagossa.
Toki liikkeen ilme muuttuu aika ajoin, mutta aina se on niin törkeen siisti, ettei mitään rajaa…ainakin meidän mielestä (ja se joka on eri mieltä, tykkää silti meidän tuotteista 
). Kova draivi olis jo päällänsä päästä tekemään ja laittamaan liikettä, mutta odotellaan nyt, että remonttireiskat saavat oman osuutensa valmiiksi. Ensi viikolla viimeistään pitäisi päästä maalaamaan. Mennään sinne silloin vaikka väkisin 
