Arkisto pohdintaa

Autosedät

Koska minusta on erinäisistä syistä kasvanut jo varhaisessa iässä jonkin sortin autohullu, silloin on mukava seurata mm. ohjelmia joissa kerrotaan… no mistäpä muustakaan kuin autoista, tietysti.

Ja Top Gear kuuluu niistä ohjelmista ihan parhaimmistoon:

Tietenkään mikä tahansa auto ei tee minuun vaikutusta, mutta ne, jotka kulkevat tuhatta ja sataa, kiihtyvät hurjana, on muotoiltu unelmiksi, omaavat ilkeimmän katseen jne. kuulkaa, niissä on sitä jotain. (Kuten vaikka tuo videolla esiintyvä Bugatti Veyron.)

Joskus pääni sisällä käydään pientä taistelua, jossa ekologinen puoli sanoo, että autoilua ja kaikkea siihen liittyvää pitäisi välttää viimeiseen saakka. Ja se toinen puoli sanoo: mutku ne on niin kiiltäviä ja ihania ja menee lujaa ja uusia upeita luomuksia tehdään lisää ja lisää. Onneksi vielä ainakaan ja tuskin koskaan on sellaista vaaraa, että ite pääsisin ajamaan jotain huipputehoista upeutta, joka sitten saastuttaakin sen mukaan, mutta koska kuitenkin katson mm. ohjelmaa, jossa sellaisia esitellään, niin silloinhan kannatan niitä. Paha. Toivottavasti sähköautot ja hybridit yms. yleistyvät sellaista vauhtia, että niistä tulee kaikille ainoa mahdollinen auto. Niin ja se vielä, että niistäkin tehdään ihan älyttömän hienoja. Vielä en ole sellaista nähnyt.

Joskus kuulin radiosta haastattelun pätkän, jossa joku kertoi, että sähköauto on keksitty jo aikaa sitten. Niille oli kuulemma jo valmiiksi mietitty ns. tankkausjärjestelmä eli uuden akun sai vaihtaa huoltoasemalla, jättää tyhjä akku lataukseen ja jatkaa matkaa. Mutta sitten isot pahat öljysedät tulivat ja sanoivat, että parempi tehdä vaan bensalla kulkevia autoja. Vaikka sähköauto olisi jo silloin ollut kaikin puolin parempi vaihtoehto. Mutta öljysetien piti saada lisää rahaa, joten se ratkaisi ja nyt vasta homma koitetaan kääntää toiseen suuntaan. Kehitys olisi voinut silloin jo mennä aivan toiseen suuntaan ja voi, kuinka paljolta maapallo olisi silloin säästynyt. Mutta ehkäpä, jos nyt oikein filosofoidaan ja jossitellaan, jos silloin olisi sähköautot otettu yleiseen käyttöön, kasvihuoneilmiö ei olisi vielä niin pahassa vaiheessa, eivätkä ihmiset siis tekisi sen eteen mitään. Saastuttaa kun voi niin monilla muillakin keinoilla. Se paha vaihe tulisi vasta muutaman kymmenen vuoden päästä, mutta sitten tilanne olisi taas sama kuin nyt. Joten turha jossitella, koitetaan vaan kantaa kortemme kekoon ja saastuttaa vähemmän.

Mutta autoissa on silti sitä jotain. Nih.

Jätä kommentti »

Vuoden 2009 tavoitteet

Työelämä:

  • valmistuminen keväällä
  • töitä pesämunan kartuttamiseksi keväällä ja kesällä
  • yrityksen perustaminen syksyllä
  • työ-/liiketilan löytäminen

Vapaa-aika:

  • aikaa rakkaille ja ystäville
  • uusia tuttavuuksia
  • festarit
  • loma lämpimässä
  • vierailu Hollannissa

Koira:

  • säännöllinen hieronta
  • osteopaattikäynnit
  • silmätarkastus
  • arkitoko
  • agility (jos löytyy hyvä ryhmä/paikka + koira kunnossa)
  • muutama näyttelykäynti
  • uusia temppuja
  • pomotus pois
  • paljon hassuttelua ja leikkimistä

Siinä vain muutamia tulevan vuoden tavoitteistani. Lisäilen niitä sitä mukaa kun mieleen tulee. Mutta onhan sitä jo tuossakin ihan tarpeeksi. Paljon on opiskelua ja töitä vielä tehtävä, että pääsen tavoitteisiini työelämän puolella. Se taas karsii väkisin arvokasta vapaa-aikaa ja koira-aikaa. Joten silloin kun on vapaa-aikaa, pitää käyttää sekin ns. tehokkaasti.

Jätä kommentti »

Putki

Voihan nääs! Tässä on nyt sellainen työputki tulossa, etten tiedä miten päin pitäisi olla. Huomenna ja perjantaina taas telkkarisarjaa varten töitä, kaikki muut päivät jouluapulaisena jouluaattoon saakka. Jouluaattonakin vielä 8-12 kiltisti hymyilemässä ja palvelemassa kaikenmaailman hiihtäjää, jotka ovat unohtaneet kukat yms. viime tippaan.

Siitä sitten vielä pari tuntia ajamista Paraisille, jossa sitten en aatellutkaan tehdä juuri muuta kuin syödä (paljon), saunoa (paljon) ja löhötä (paljon). Ehkä jonninverran joutuu myös kuljeksimaan koiruuksien kanssa pihalla ja jossain päin Suomea myös vierailemaan. Mutta vierailut saavat odottaa välipäiviin saakka. Aattoillan, joulupäivän ja tapaninpäivän otan todella rennosti. Kai olen sen siinä vaiheessa kaikkien töitten jälkeen ansainnut.

Mutta JEE, joulu tulee! Pitää miettiä pitkä lista, mitä kaikkea haluaisin joulupöydästä löytää. En taida itse ehtiä herkkuja ostamaan missään välissä, joten toivon ja uskon, että ne ilmestyvät pöytään, kunhan oikein kiltisti pyydän. Onneksi kaikki lahjat on jo ostettu ja paketoitu. Nyt taidankin mennä väsäämään niihin vielä kortit, niin homma alkaa olla siinä.

Jätä kommentti »

Vuosi sitten…

…olin ihan muutaman päivän päästä lähdössä seikkailemaan vaihto-opiskelijaksi Hollantiin. Ja arvatkaas mitä, nyt vuoden jälkeen haikailen sinne takaisin. Miksi? Maahan, joka vuosi sitten ei herättänyt mitään ihmeellisiä tunteita missään ja jonne ei ollut mitään isoa hinkua päästä. Pari viime viikkoa on joka tapauksessa ollut ihan mieletön ikävä Hollantia ja ystäviä siellä. Ei oo kivaa. Mitä nyt pitäisi tehdä asialle? Jättääkö omaan arvoonsa vai tehdä radikaaleja ja äkkipikaisia ratkaisuja?

Niinhän sitä sanotaan, että aika kultaa muistot. Onko tässä tapauksessakin käynyt pahemman kerran niin? Koitan muistella, kuinka hirveän likainen loukko oli soluasuntomme keittiö, kuinka paljon hiiriä juoksi nurkissa, kuinka ärsyttävää oli, kun lämmöt olivat alituiseen pois päältä…jne. jne. Mutku, mutku, silti. Kumpi on tulevaisuuden kannalta järkevämpää; käydä koulu loppuun täällä vai siellä? Vai onko sillä niinkään paljon merkitystä? Valmistun joka tapauksessa samaan ammattiin, lähden tai jään. Mutta jäänkö jostain paitsi, jos en lähde vai jos lähden?

Äh, tuskinpa edes on näin lyhyellä varoitusajalla mahdollista lähteä, joten kai vaan tyydyn vierailemaan Hollannissa usein. Tässähän syksyllä ei ole muutakaan tekemistä, kun kursseja tarjotaan niin vähän omassa koulussa. Joten jos kävisi vähän pidemmän kaavan kautta Hollannissa tekemässä jotain hyödyllistä ja hyödytöntä.

Jätä kommentti »

Pomo

…tulee Suomeen keikalle kahden viikon päästä 11.7. Olenkin siis kiltti tytär ja vien äitini tuonne konserttiin. Pomo kun on yksi äitini suosikeista (kukaan eikä mikään tietenkään voita Freddie Mercurya ja Queenia). Itse en ole mikään suuri fani, mutta luultavasti odotettavissa on joka tapauksessa mielenkiintoinen ilta ja kunnon show.

Aloin tässä kuitenkin miettiä, minkälaista musiikillista tarjontaa voimme illalta odottaa? Eikös suuria kiertueita yleensä tehdä uuden albumin promoaminen mielessä? Springsteen on julkaissut uuden albumin viime vuoden lokakuussa. Joten saammeko nyt keikalla kuunnella tätä?

Bruce Springsteen: Radio Nowhere, 2007

Vai vanhoja klassikkoja?

Bruce Springsteen: Dancing In The Dark, 1984

Bruce Springsteen: Born In The U.S.A., 1984

Mielelläni kuulisin myös joitain noista vanhoista suurhiteistä. Olen kuitenkin kasvanut niitten(kin) parissa. Ja mikä pettymys se oli muutamia vuosia sitten, kun olimme PoriJazzeilla ihmettelemässä James Brownia, eikä sieltä missään vaiheessa kuultu sitä suurinta hittiä (I Got You (I Feel Good)). Jos siis Pomo haluaa tehdä minuun suuren vaikutuksen, saa luvan soittaa myös niitä vanhoja hittejään ;) Ei mulla muuta :D

Jätä kommentti »

Kannatan

Lauralta tämän bongasin ensimmäisen kerran ja aloin tutkia asiaa vähän lisää. Nimittäin melkoisen tuore kansanedustaja Tommy Tabermann on tehnyt lakialoitteen viikon mittaisesta, palkallisesta rakkauslomasta. Kyllä kannatan!

Jos kiinnostaa, käykääpä täältä tutkimassa asiaa lisää ja laittakaa vaikka nimi adressiin.

Ja nyt kun kerran Tabermann on aiheena on tähän loppuun ihan pakko laittaa miehen runo, josta tuli erään Hollannin koulutehtävän myötä ihan lemppari:

Kun näit vesitilkan
kutsuit sitä mereksi
Kun näit hiekanjyvän
sanoit sitä vuoreksi
Leivän piti olla mustaa,
oikeaa, ja rakkauden
paitsi ikuista
niin syvää
että siihen saattoi hukkua

Tommy Tabermann

Hyvää perjantaita!

Jätä kommentti »

Päätöksiä

Uudet tuulet puhaltavat kuulkaa Hollannin maalla. Tai kai ne aloittivat jo Suomessa. Joululomalla oli aikaa miettiä ja funteerata tulevaisuutta oikein kaikin puolin. Se oma yritys siellä mielessä kummittelee nykyisin niin usein, että päätin sen pohjalta tehdä asialle jotain aikaisemmin kuin oli alunperin tarkoitus.

Tulin siis johtopäätökseen, jotta palaan Suomeen jo helmikuun alussa. Siellä palaan oman koulun penkille, aloitan lopputyön ja teen kesällä viimeisen harjoittelun. Ensi vuodelle jää sitten mitä jää. Lento on varattu jo. Huimaa.

Ongelmaksi varmastikin muodostuu tuo tuhoton tavaramäärä, joka tässä kämpässä nyt sijaitsee. Eli vaatteita ja kenkiä on vaikka muille jakaa, mutta mistään ei kyllä malta luopua. Pitäisiköhän lähettää postipaketti edellä? Kun lentokoneeseen on edelleen se rajoitettu 10 + 20 kg. Ylimenevistä kiloista joutuu pulittamaan pitkän pennin, joten ehkä tulisi halvemmaksi lähettää postia Suomeen, vaikkei sekään ilmaista ole. No, sen päätöksen ehdin vielä tekemään myöhemmin.

Täällä päässä on siis hieman alle kuukausi aikaa saada kaikki tarvittavat hommat päätökseen. Ja toivon mukaan suurin osa myös läpäistyksi. Ei muuta kun vaan sitten töihin taas. Ei auta muu.

Kommenttia (2) »

Perussettiä

Viimeinen puristus koulussa. Alkuviikko taas tuskailtu kaikenmaailman asetelmien kanssa. Vielä huominen jäljellä…ja siellä taas kaikenmoista projektitapaamista. Kyllä, pakko tunnustaa, olen mukana siis yhdessä projektissa ;) Onneksi huominen ei ole pitkä päivä eli parhaimmassa tapauksessa ehtii vielä hätäostoksille kaupunkiin, pesemään loput pyykit ja pakkaamaan. Kaikkea perin mielenkiintoista ohjelmassa siis.

Eilen oli taas yhdet synttärijuhlat, tosin tällä kertaa melko pienessä porukassa. Mutta mukavaa oli kuitenkin. Ruoka odotti valmiina, kun sinne saakka pääsi…ja synttärikakkukin oli tietysti. Loppuillasta päädyttiin hetkeksi ihmettelemään televisiosta rallikoostetta kaikista viime vuoden kisoista. “Check that out, first and third!” pääsin sanomaan melkein jokaisen rallin sijoittumistaulukosta. Siellä ne Grönholmin ja Hirvosen nimet keikkuivat itsepintaisesti. Hyvä, hyvä!

Kyllä nyt vähän tuntuu, ettei osaa mitään järkevää kirjoitella. Olen niin äärettömän täpinöissäni siitä perjantain lennosta, ettei kuulkaa mitään rajaa. Miten sitä onkaan oppinut omaa kotimaataan katsomaan täältä kaukaa ihan uudelta kantilta. Oma maa mansikka, niin kai se menee. Niin ja kaikki ne tärkeät ihmiset siellä…JEE, kohta nähdään!

Jätä kommentti »

Vähän sinne päin

Virpi tuskailee tuolla omassa kirjassaan, kuinka Englannin maassa moni asia on jotenkin nurinkurisesti ja kummallisesti, niin tuli ihan samoja tuntemuksia täältä Hollannista. Kaikki on tehty/mietitty vähän sinne päin, mutta ei ihan valmiiksi. Kyllä Suomessa insinöörit yms. ovat olleet viisaita.

Esimerkkejä:

Vesihanat: tämä näitten yleinen tapa on edelleen se, että on erikseen kuumalle ja kylmälle vedelle käännettävät vivut, joista sitten pitää ihan itse (miettikää!) löytää sopiva kombinaatio. Tämä tajuttiin ja vaihdettiin Suomessa lähes joka paikassa jo vuosia sitten siihen niin paljon parempaan yhden vivun systeemiin, josta saa ihan samantien haluamansa lämpöistä vettä. Ei tule niitä hetkiä, mitä täällä niin usein: “Ai, prkl, liian kuumaa…no, nyt se on taas liian kylmää.”

Lakanat: aluslakanoissa on usein kulmissa ne semmoiset kuminauhasysteemit. Eli kun ne venyttää patjan kulmien päälle, lakana pysyy mukavasti paikallaan. Juu, ihan hyvä sinänsä. Mutta entäs sitten, kun se pirun lakana kutistuu ihan normaalissa 60 asteen pesussa sen verran mukavasti, että sen jälkeen paikoilleen asennettuna, patja näyttää enemmänkin U-kirjaimelta kuin patjalta. Pussilakanaan ei ole viitsitty tehdä kuin yksi iso aukko alas, eikä mitään muuta. Eikö näille ole tullut mieleen, että homman saisi lakanoita vaihtaessa niin paljon nopeammin valmiiksi, jos laittaisi sinne yläpäähän (tai vaikka sivuun) pienemmät aukot, joista saisi peitosta kiinni?

Ruoka: kuten ei Englannissakaan, niin ei ole täälläkään mitään ruokakulttuuria nähtykään. Esimerkiksi täällä ei tunneta käsitettä hiiva…ja leipä on sellaista höttöä, että ei sitä tiedä onko syönyt viipaleen vai kymmenen, kun ei missään tunnu. Ja mitä ne sellaiset leivitetyt, rasvassa uppopaistetut pötköt ovat olevinaan? Kerran erehdyin maistamaan yhtä sellaista. Ilmeisesti jotain lihan jälkeläistä siellä oli sisällä. Eipä tule toiste otettua. Juu, ja voi. Kuka haluaa ostaa täysin suolatonta voita? Kun ei täällä nyt todellakaan muutenkaan olla terveysintoilijoita, niin miksi sitten jättää voista kokonaan suola pois.

Kunhan vaan kyselen. No, onneksi täällä sentään autot ajavat oikealla puolella.

Siinäpä niitä muutamia. Niitä on niin paljon enemmänkin, mutta ei tule mieleen. Joten jatkan tätä listaa taas joskus. Ja Tekla, jos tulee mieleen, muistuta.

Jätä kommentti »

Suomi-ilta

Eilen syötiin taas yhdessä muitten ulkomaalaisten kanssa. Siitähän alkaa tulla ihan tapa. Mukava tapa kylläkin.

Tällä kertaa Tekla ja minä olimme puikoissa luomassa suussasulavia suomalaisia erikoisuuksia muitten ihmeteltäväksi. Menu sisälsi vanhaa kunnon lohisoppaa, sienisalaattia, itseleivottua leipää sekä jälkiruuaksi omenakaurapaistosta ja vaniljajäätelöä. Mmmm…kyllä oli hyvää…niin meidän kuin muittenkin mielestä :)

Eräskin suunnitteli jo lopettavansa opintonsa täällä Hollannissa ja opettelevansa kokkaamaan suomalaista ruokaa. Sitten voikin palata Kiinaan ja avata suomalaisen ravintolan sinne ja tulla rikkaaksi. Miksei se siellä toimisi, kun meiltäkin löytyy Suomesta melkein joka paikkakunnalta kiinalainen ravintola. Miksei kukaan ole tullut ajatelleeksi, että suomalaista ruokaa voisi alkaa kaupata oikein tosissaan ravintoloissa kautta maailman? Tai kai sitä on ajateltu, mutta jostain syystä ei ole onnistunut. Mutta eihän suomalainen ruoka itse asiassa pahaa ole. Kenenkään mielestä. Tietenkin löytyy jotain ihme “herkkuja”, mutta niitä on joka maassa.

Saimme myös idean, että matkustamme oikein isolla porukalla marraskuun loppupuolella Rotterdamiin. Sieltä löytyy suomalainen merimieskirkko, jossa järjestetään niihin aikoihin jonkinlaista suomalaista joulua ja myyjäisiä. Tarjolla on siis suomalaisia jouluruokia yms. Ja japanilaisille pitää löytää muumeja :D

Nyt kun on taas sunnuntai, on tarkoituksenani pakertaa koulujuttuja tosissaan. Tätä jaksoa kestää vielä n. 5 viikkoa, mikä ei ole loppujen lopuksi paljon. Pitäisi saada tehtyä tosi suuritöisiä ns. kotitehtäviä pikkuhiljaa valmiimpaan muotoon…juu, ja viimeisellä viikolla pidettäviä kokeita varten pitäisi opetella leikkokukkien latinankielisiä nimiä ja harjoituttaa itseään nopeammaksi sidonnassa. Muuten ei ole toivoakaan päästä kukka-asetelmakokeista läpi. Voi ei, kohta on paniikki!

Jätä kommentti »