Aloitetaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Olohuoneen tapetointi valmistui ajallaan. Siitä tuli ihana! Koko asuntokin valmistui ja päästiin muuttamaan kokonaan. Nyt alkaa olla uusi asunto siinä kunnossa, että pikkuhiljaa sitä voi nimittää kodiksi. Melkoisen tyytyväinen olen. Vanhat huonekalut tuntuvat istuvan tänne hienosti, uudet hankinnat ovat niitten kanssa sulassa sovussa ja voi oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään sanoa asuvansa mielekkääksi sisustamassaan kodissa. Olihan joo mun vanha kämppäkin ihan ok, mutta jotenkin tämä tuntuu silti mukavammalta…toki täällä on samoja huonekaluja, mutta myös uusia ja mieheltä tulleita. Okei, en edelleenkään ymmärrä taloyhtiön kaakelivalintoja tai keittiönkaappivalintoja, mutta kyllä niitten kanssa pystyy elämään.
Toinen suuri juttu on, että kaverilleni ja itselleni kauan havittelemamme liiketila varmistui. Vuokrasopimus kirjoitettiin viime viikolla ennen juhannusta. Nyt vaan odotellaan, että saavat siellä remontin valmiiksi, niin päästään aloittamaan itse oma pintaremonttimme. Ollaan jo kovasti hahmoteltu, millainen tilasta tehdään ihan ensimmäiseksi. Siitä tulee übermagee Toki liikkeen ilme muuttuu aika ajoin, mutta aina se on niin törkeen siisti, ettei mitään rajaa…ainakin meidän mielestä (ja se joka on eri mieltä, tykkää silti meidän tuotteista ). Kova draivi olis jo päällänsä päästä tekemään ja laittamaan liikettä, mutta odotellaan nyt, että remonttireiskat saavat oman osuutensa valmiiksi. Ensi viikolla viimeistään pitäisi päästä maalaamaan. Mennään sinne silloin vaikka väkisin
Juhannus oli ja meni. Vietettiin kaveriporukalla perinteistä poikkeava kaupunkijuhannus. Silti oli ihan hauskaa. Mitä nyt sade ja viileä keli hieman haittasivat, mutta eivät paljoa. Sunnuntai otettiin jo kuntoilun kannalta ja lähdettiin hyvässä säässä käymään Helvetinjärven kansallispuistossa. Tulihan siellä samoiltua pieniä metsäpolkuja melkein 15 kilometrin edestä. Ihan hyvä lenkki. Ja Musti oli touhun jälkeen täysin uupunut.
Mustin pennut ovat kasvaneet hurjasti, ainakin kuvista päätellen. Huomenna mennään katsomaan Mustin ja Eukon lemmentuotoksia Lempäälään. Musti saa lähteä mukaan, sillä sinne tulee kuulemma myös pennunostajia katsomaan pikkuisia ja toki he mielellään näkevät myös pentueen isän, jos se vaan on mahdollista. Ja onhan se.
ja nenää kutittaa sen mukaisesti. Mutta silti on ihanaa, kun lämpöä alkaa olla oikein mukavasti. Oon jo hamstrannut pikkupurkkeihin kasvamaan kaikenlaista ihanaa köynnöstä yms. jotka pääsee istuttamaan oikeisiin ruukkuihin tuossa kuukauden päästä, kun muutetaan. Jei! Uudessa asunnossa on enemmän tilaa ja parveke! PARASTA! Onkin tullut jonkinlaisia vieroitusoireita, kun ei ole moneen kesään päässyt piipertämään omalle parvekkeelle. Nyt pääsee taas! Toki oma piha ois ihan luksusta, mutta unohdetaan se nyt vielä hetkeksi.
Niin ja tunnustettakoon…mikä olikaan siementen ohessa mun eka ostos parvekkeelle. No kunnon grilli tietty Mut ihan sähkömalli, niin ei naapurusto närkästy, kun ei tarvitse hiiliä polttaa. Pääsee Mustikin taas lempipuuhaansa eli vahtaamaan kaikkea parvekkeelta. Sille pitää kai hankkia vaan joku oma tuoli, että näkee ulos.
Niin ja juu, Mustin molemmat morsiot ovat tiineitä, katsotaan kuinka monta sieltä sitten syntyy pienokaisia. Musti itse ei taida tällaisista puheista ymmärtää mitään. Koheltaa vaan menemään niin kuin ennenkin. Ja tänään taitaa ukkeli päästä heittämään talviturkin Näsijärveen, kun on niin ihana ja lämmin päivä. Koiranomistaja lähtee tällaisena päivänä siis metsään …ehkä terangille sitten myöhemmin. Ans kattoo ny.
Nyt odotellaan vielä muutama viikko, sitten pitäisi olla tiedossa, onko Mustille tulossa kesän alussa pentusia. Paljastettakoon nyt ensimmäinen morsio. Sepä oli Ja-Cami’s Edith. Musti vaikutti ainakin äärimmäisen tyytyväiseltä morsioonsa
Itse odottelen täällä jo sunnuntaina. Lähdetään silloin melkein viikoksi lomailemaan Tahkolle. Tämän talven viimeiset hanget taitavat odotella siellä. Onneksi ollaan muutama käyty testaamassa rinnekuntoa tässä lähemmissä laskettelukeskuksissa, ettei ihan pääse yllättämään ne Tahkon rinteet
Sieltä kun palaa, on edessä taas töitten aloitus. Opiskelut hoituvat toivon mukaan siinä ohessa päätökseen. Eli ihan tätä perussettiä täällä.
Just, just, se on taas sunnuntai. Hyvä viikonloppu tässä vaiheessa takana. Perjantai-ilta meni likkojen kanssa juorutessa ja syödessä. Tuupattiin itsemme täyteen ihania juustoja, keksejä ja viinirypäleitä. Mutta hei, ilman valkoviiniä. Oltiin siis hyvinkin sivistyneitä. Tosin juttujen taso ei ollut sivistynyttä …mutta sitäkin hauskempaa.
Eilisaamu sujui pitkän kaavan mukaan rauhallisesti heräilessä. Tähänkin lauantai-aamuun kuuluivat kunnon aamiainen lehden parissa. On se luksusta nuo tuommoiset aamut. Tänään koitan tehdä vielä vähän koulujuttuja, sitten nauttimaan ihanasta ilmasta ja illalla ulos syömään. Kyllä elämä on mukavaa!
Eli ei mitään sen kummempaa. Kevät tulee ja kaikki on kivaa!
Kun yksi ovi suljetaan, uusi ikkuna aukeaa. Jotenkin niinhän sitä sanotaan. Tällä hetkellä tuntuu taas monessakin asiassa juuri sellaiselta. Onnellinen olo
Viime kesänä lupailtu työpaikka ei enää tänä vuonna auennut, sekin taantuman takia. Mutta ei hätää, kokemuksella ja koulutuksella sain juurikin sellaisen työpaikan kuin halusin. Työaika ratkaisi tässä tapauksessa melko paljon. Koska haluan olla vapaana omaa tulevaa projektia varten heinäkuussa, se toki hieman vähensi mahdollisten työpaikkojen määrää. Mutta sain juuri sopivan huhti-kesäkuuksi. Myynninedistäjän hommia taas. Ja siitä saan toivottavasti säästöön omaa projektia varten
Kiirettä pitää kyllä koko kevään koulun, töitten, firman jne. jne. kanssa. Mutta eikös myös sanota jotenkin niin, että pieni kiirus pitää virkeänä? Toki kaiken tuon ns. pakollisen lisäksi on kaikkea muuta mukavaa tiedossa ystävien ja rakkaitten kanssa Aika ei siis käy todellakaan pitkäksi. Blogin päivittely saattaa vähentyä entisestään, ans kattoo ny.
Niin pirullisen kiirus aika koulussa, että melkein hirvittää. Monen monta tehtävää, joitten eteen pitäisi etsiä vaikka millä mitalla tietoa, tutkia, käännellä ja väännellä ja vielä kirjoittaa se lopullinen tehtäväkin. Ja siihen päälle vielä isketään lopputyö, joka periaatteessa on loppusuoralla, mutta kaipaa vielä kuitenkin paljon tekemistä ja hiomista. Voi ny prkl!
Mutta onneksi alkaa hiihtoloma. Senhän toki voi käyttää pelkkiin koulujuttuihin…tai sitten ei! Haaveilen ennemminkin pääseväni pitkästä aikaa mäkeen. Hain viikonloppuna sukset äiteen luota tuohon eteisen nurkkaan odottamaan, että josko vaikka pääsis rinteeseen saakka. Ja pulkkamäkeenkin vois mennä. Varsinkin kun ilmat hellii. Jos tuollaisina jatkuvat, pääsee tekemään vaikka mitä talvikivaa. Sen lisäksi joku päivä pitää ehtiä Turun liepeille kaverille käymään. Toki muutenkin, mutta lisäksi suunnitellaan ensi kesän häihin kaikenlaista
Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Ja joulukin on vietetty jo aikaa sitten. Suunnitelmiin tuli vain pieni muutos, vietinkin joulun ihan muussa seurassa kuin Paraisilla. Oli kyllä ihana joulu! Ja eipähän tarvinnut miettiä kahden koiran yhteensovittamisia. Varsinkin kun toisella on aivan eri säännöt kuin toisella…tai siis ei sääntöjä. Joten helpompaa näin.
Joulua edeltänyt työputki meni yllättävän hyvin ihan omalla painollaan. TV-sarjan kuvaukset saatiin päätökseen silloin perjantaina. Tulee kyllä ikävä niitä ihan uskomattoman mukavia ihmisiä siinä tuotantoporukassa. Toivottavasti nähdään vielä tulevaisuudessakin.
Tänään mietin aamulenkillä, että kuka jaksaa vielä paukutella uuden vuoden raketteja ja pommeja. Eipä koirakaan ollut niistä kovin innoissaan. Eikö niistä nyt saatu jo tarpeeksi taas vuodeksi? Sama juttu on muuten jouluruoan kanssa. Ainahan sitä odottaa innolla, mutta kun on pari päivää vetänyt pelkkää kinkkua, laatikoita ja rosollia, alkaa olla kiintiö täynnä taas koko seuraavaksi vuodeksi.
Nyt se sitten iski tännekin talouteen se syysflunssa, jota on kovasti ollut liikkeellä. Ei sitä loputtomiin pysty väistelemään. Pidin sitten tämän päivän sairaslomaa kurssilta, jotta jaksaisin huomenna mennä tekemään taas työjuttuja, tällä kertaa Helsinkiin.
Mutta mikäs sen parempaa sairastuspäivän viihdettä ja varmasti hyvä lääke flunssaan, kuin Ylpeys ja Ennakkoluulo. Se sarja, ei elokuva. Menin ja katsoin koko setin taas alusta saakka, 6 jaksoa. Ei siihen kyllästy ikänä.
Pakkaan vielä viimeiset kimpsut ja kampsut kasaan ja lähden maalle. Paraisille siis taas. Kunhan nyt ei ihan koko aikaa vettä satais. Vaikka ovat tainneet luvata johonkin väliin jonkin sortin myrskyäkin. Tiistaina pitää kylläkin mennä kouluun, ja seuraavana viikonloppuna on Mansessa ohjelmaa, joten katsotaan nyt kauanko siellä maalla oikein viihtyy.
Voikohan nyt laittaa jo talvitakin päälle? Ihan sama, laitan silti. Ihuna, valkoinen talvitakki. Eikä mitään tylsiä syystakkeja enää.
Mutta nyt tuli lähtö. Ciao!
Ainiin, ja vielä tätäkin kautta, yhdelle tärkeälle paljon onnea!
Vietettiin koko viime viikko Paraisilla lomalla. Ja pakko myöntää, että nyt on hyvinkin rauhallinen ja hyvä olo. Kai ne akut tuli sitten ladattua kunnolla. Parasta viime viikossa oli se, että vaikka koko ajan tehtiin jotain (mm. puunattiin autoja, laitettiin pihaa kuntoon, rakennettiin komposti, nostettiin vene ja laituri jne. jne.), silti ei tullut stressiä mistään vaan kaikki meni eteenpäin rauhassa omalla painollaan. Ja onneksi viikon alussa säätkin olivat suosiolliset ja kirpeästä syysilmasta sai nauttia täysillä.
Eräänä iltana ehdin myös vierailemaan ystäväni luona Liedossa. Siellä oli jälleen vastassa kaksi bokseria ja kohta 10 kuukauden ikäinen vauva. Aluksi Roope-uros sai mennä pihalle ihmettelemään, kun Musti Riia-narttu leikkivät sisällä. Siitä sisällä leikkimisestä ei vain tullut mitään, Mustilla kun tuntui olevan ihan muut jutut mielessä, päällimmäisenä varmaan suvunlisäys. Päätettiin sitten laittaa Musti ja Riia pihalle ja voi, sitä riemua, kun pääsivät sinne kirmaamaan. Mustikin unohti täysin kaikenmaailman suvunlisäykset ja keskittyi täysillä vaan leikkimään. Ja toki sitten Mustille uni maittoikin, kun lähdimme pois. Vauva oli edelleen yhtä ihana, kovasti vaan kasvanut taas. Tällä kertaa uutena juttuna vaan oli, että hän vierasti hieman aluksi, mutta kyllä sieltä sitten hetken päästä tuli taas tuttu nauru
Nyt taas sitten takaisin niihin pitäis ja pitäis -tekemisiin. Blaah.
Toki liikkeen ilme muuttuu aika ajoin, mutta aina se on niin törkeen siisti, ettei mitään rajaa…ainakin meidän mielestä (ja se joka on eri mieltä, tykkää silti meidän tuotteista 
). Kova draivi olis jo päällänsä päästä tekemään ja laittamaan liikettä, mutta odotellaan nyt, että remonttireiskat saavat oman osuutensa valmiiksi. Ensi viikolla viimeistään pitäisi päästä maalaamaan. Mennään sinne silloin vaikka väkisin 