Kuvat: Markus Aso
Musti on toipunut ihan mukavasti kolarista. Tosin tänään se tuntui olevan hieman apea. Lenkilläkään ei vetänyt kertaakaan…ja se ei ole yhtään Mustin tapaista 
Seuraillaan siis edelleen.
Huomenna Musti pääsee tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan ja itse suuntaan kaukomaille. En kuitenkaan Hollantia kauemmas. Ihanaa nähdä kaikki ystävät, jotka jäivät sinne! Onneksi on tuo hoitopaikka Mustille, joten voin hyvillä mielin lähteä ja luottaa siihen, että Musti on hyvässä hoidossa.
Kevään avausjuhlana toimiva vappu on taas tältä vuodelta auttamattomasti ohitse. Mutta se menikin todella mukavasti. Keskiviikkona menin Turkuun työn merkeissä jo heti aamusta. Kun työt oli tehty, oli aika avata hyvin ansaittu tölkki Ilma oli hämmästyttävän mukava vapuksi, joten pihalla vietettiin paljon aikaa. Vappuaattona jaksoimme juhlia baarin kautta kuuteen aamulla. Eikä siinä montaa tuntia tullut välissä nukuttua, kunnes aloitettiin juhlinta uudestaan. Vappupäivänä päästiin hieman myöhässä perinteiselle piknikille Turun Vartiovuorenmäelle. Ilta jatkui vielä tuttavapariskunnan luona, mutta baariin ei enää jaksanut.
Tunnelmaa Turun Vartiovuorenmäeltä.
Perjantai olikin hyvä ottaa sitten ihan rauhassa pienehkön koomailun merkeissä. Koomaa paransi kuitenkin huomattavasti ystäväni viisikuukautinen poikavauva ja ne ihanat, hösäävät koirat. Ihana, nauravainen vesseli Perjantaina kävimme myös Ruissalossa. Ihana merentuoksu ja metsä aivan valkoisenaan valkovuokkoja. Kyllä helpotti tokkuraista oloa sekin.
Merta näkyvissä Ruissalossa.
Pari rumaa ankanpoikasta ja yksi ihka oikea joutsen.
Lauantaina palasimme Tampereelle ja vierailimme kirpputorilla Hämeenkyrössä. Paljon kaikkea tarttui mukaan. Illalla ystäväni oli kutsunut parvekekauden ja grillikauden avaukseen, joten sinne siis illalla. Sää oli mielettömän hieno ja ihan älyttömän hauskaa oli taas kerran. Eilen sitten nautittiin vielä ihanasta kesäpäivästä ja vasta illalla ajelin hakemaan Mustin hoidosta.
Jotta sellainen vappu sitten. Tänään vietän vielä lomapäivää, mutta huomenna se on taas palattava sorvin ääreen.
Eilen meillä oli pari tuntia “päivähoidossa” kaverin labbiksen pentu…tai no niin no, ei Pontus nyt ihan pentu enää ole, kun painoa on melkein 20 kiloa ja Mustia jo reilusti muutenkin isompi. Mutta pennun elkeet sillä on. Ja hetki menee ennen kuin Pontuksesta ihan aikuiseksi on 
Tähän mennessä ovat pojat tulleet ihan mukavasti toimeen. Musti osoitti heti ensimmäisellä tapaamisella, että hän on sitten vanhempi ja siis pomo. Pontus on sitä vielä kunnioittanut, mutta katsotaan alkaako uhmaamaan kun se tietty ikä iskee. Välillä vaan leikki menee niin hurjaksi, että pitää hetkeksi viheltää peli poikki ja rauhoitella kaveruksia.
Tässä muutama otos eiliseltä:
Välillä voidaan olla rauhassa ja söpöillä…
…kunnes taas hurjistutaan leikin pyörteissä.
Ja tänään Musti keksi lisää hullutuksia, kun tänne saapui uusi huonekalu, sellainen vanha kaappi/lipasto, miksikä sitä nyt sitten nimittäisi. Joka tapauksessa, kun kaappi oli tuossa paikallaan hetken aikaa seissyt ja olin purkanut sinne loput jäljellä olevista muuttolaattikoista, Musti aloitti kunnon nuuskutuksen kaapin ympärillä. Jatkettuaan sitä vaikka kuinka kauan, se istui kaapin eteen ja alkoi piipata. Ei pysty käsittämään. Avasin vielä ovet, että saa tarkistaa kaapin myös sisältä. Nuuskutus jatkui. Ja sama piippaus alkoi, kun päätin, että eiköhän nyt ole kaappi tarkastettu ja laitoin ovet kiinni. Ja Musti jatkoi istumistaan ja vinkumistaan. Puhuin siinä sitten samaan aikaan puhelimessa ystäväni kanssa ja mainitsin tuosta Mustin kummallisesta käytöksestä. Kaverille tuli jostain muistin syövereistä mieleen, että vanhoissa huonekaluissa voi olla käytetty luuliimaa liitoksissa. Luuliima on valmistettu eläinten luista, sen verran siitä tiesi ystäväni. Mutta voiko koira haistaa sen liiman läpi ties kuinka monen vuosikymmenen takaa, että siinä on jotain eläintä? Näyttääkö tuo kaappi Mustin mielestä nyt hervottoman isolta luulta?
Sellaista täällä nyt sitten yhden sekopää-parsonin kanssa
Piti viedä Musti ulos:
Joutuu heti poseeraamaan ja sen myös näkee ilmeestä.
Mutta sitten voi leikkiä pientä saukkoa ja uiskennella lumessa.
Pitää myös muistaa vahtia rannalta toiselle.
Sitten joutuu taas poseeraamaan.
Pitää myös ehdottomasti toimia metsurin hommissa…
…ja juoksennella sitten voitonriemuisena halko suussa, kun metsurin hommat tuottavat tulosta.
Kotona saa hyvästä työstä siankorvan palkinnoksi.
Sisälläkin pitää muistaa vahtia ikkunasta, että kaikki on kunnossa, jotta voi vaipua mukavaan uneen.
Ja taas oli meillä kaikilla niiiiin mukaaavaaa! Suomalaiskaveri, samassa koulussa opiskeleva Minna oli saanut huippuidean. Lähdetään kaikki ulkomaalaisopiskelijat ja kynnelle kykenevät luistelemaan. Ja näinhän me eilen koulun jälkeen teimme.
Starttasimme pyöräkavalkadin keskustasta kohti paikallista urheilukeskusta. Urheilukeskus sijaitsee n. 15 minuutin pyöräilymatkan päässä, joten etäisyys on juuri sopiva. Urheilukeskuksessa on uimahallin ja jonkinlaisten palloiluhallien lisäksi myös jäähalli, josta osa on mukavasti naamioitu talvimaisemaksi. Sieltä saa vuokrata luistimia ja jääaikaa säädylliseen 10 euron hintaan.
Porukkaa oli mukana lähemmäs parikymmentä henkeä, joista noin puolet eivät olleet koskaan luistelleet jäällä tai olivat luistelleet vain muutamia kertoja. Ja olihan se itselläkin varsinkin aluksi melkoista haparointia, kun omasta edellisestä jääkerrasta on myös aikaa useita vuosia. Kaikilla tuntui kuitenkin olevan todella hauskaa ja esim. espanjalaiset, jotka eivät olleet koskaan ennen luistelleet, liihottivat jäällä kuin mitkäkin vanhat tekijät…välillä sellaisella vauhdilla, että piti miettiä, että pelottaako niitä ollenkaan vai onko vaan reikä päässä. Muutamia pyllähdyksiäkin nähtiin, mutta kukaan ei loukkaantunut, ennemminkin vain nauroi ehkä vatsalihaksensa kipeäksi.
Kun kaikki olivat luistelleet jalkansa joko rakoille tai muuten vaan kipeiksi, lähdimme jälleen pyöräparijonossa takaisin kohti kaupunkia. Piipahdimme vielä after skate – drinkeille, mutta aikainen aamuherätys kutsui myös melko aikaisin jo nukkumaan.
Loppuviikon ohjelmassa on mm. koulun koristelua jouluaiheisilla kukka-asetelmilla ja viikonlopun aloitamme synttärien juhlinnalla. Ja seuraavalla viikolla kuulemma saksalaistyyliset pikkujoulut odottavat. Ja juu, niitä kouluhommiakin pitäisi ehtiä tekemään…
Luistimet jalkaan…
…ja menoksi
“Ryhmäkuvaa, kimppakivaa!”
On se niin kumma juttu. Taas viikonloppu takana, eikä edes ehtinyt oikein huomata, että tosissaan on viikonloppu.
Torstaina oltiin mukavissa pippaloissa, ensin maisteltiin turkkilaisia herkkuja ja iltaa jatkettiin espanjalaisten luona sangrialla. Oli hyvää Suhteellisen aikaisin oli kuitenkin mentävä nukkumaan, sillä perjantaina oli täyspitkä päivä koulussa.
Lauantaina shoppailtiin kunnes tiputtiin. Kaikkea kivaa tarttui taas mukaan. Ja eilen sunnuntaina olin vanhojen autojen näyttelyssä. Oli oikein mukavaa. Bongasin muutamia oikein hehkeitä autovanhuksia. Ja parasta reissussa oli ehdottomasti, että sain ajaa yhden Minin pois näyttelypaikalta. Hienoa!
Yleiskuvaa näyttelystä
Tällaisen rattiin pääsin
Eli aika siis vaan lentää siivillä…ja kohta on joulu! Ja pääsee Suomeen! Mahtavaa! Ei sillä, että ihan mieletön koti-ikävä täällä olisi päässyt yllättämään, mutta tottakai sitä ikävöi perhettä ja ystäviä. Ja ruisleipää ja kunnon voita! Ja tietysti joulukinkkua, sinappia ja sienisalaattia!
Helpotusta tuohon ruokaikävään saattaa kuitenkin tarjota mahdollinen ensi viikonlopun retki Rotterdamiin suomalaiseen merimieskirkkoon, jossa pitäisi olla kaikkia kotimaisia jouluherkkuja saatavilla silloin. Ja mikä vielä mukavampaa, Saksasta saapuu kavereita…jos vaan paikallinen junalakko on voiton puolella. Jos kaikki menee siis hyvin, ensi viikonloppukin viuhahtaa ohi ihan huomaamatta
Nyt sitten pidemmän kaavan mukaan matkakertomusta.
Aloitimme matkamme viime viikon sunnuntaina nousemalla Den Boschista Maastrichtiin menevään junaan, jossa junanvaihto. Junaa vaihdoimme myös Belgian puolella Liège Guilleminsissa. Siellä nousimmekin oikein supernopean junan kyytiin ja ensimmäiseen luokkaan tietysti. (Sattui nimittäin niin, että tällä kertaa lippu ykkösluokkaan oli halvempi kuin matka kakkosluokassa.) Ykkösluokassa oli sitten kaikki mahdolliset ruoka- ja juomatarjoilut, joten Pariisin asemalle saapuessamme hieman housut kiristivät.
First class… “It’s the ONLY way to travel!”
Saavuimme siis Paris Nord-asemalle, sieltä lähdimme suunnistamaan kävellen hotellille. Matka hotellille ei metrolla olisi ollut pitkä, mutta kävellen se alkoi jo tuntua siltä. Hotelli oli hintaan nähden (16,50e/yö/hlö) ihan mukava. Ei siltä kannattanut mitään ihmeitä odottakaan, mutta täytti tarkoituksensa. Muutamana aamuna heräsimme paikalliseen autoilukulttuuriin. Hotellin viereiselle kadulle syntyi aamuruuhkaa ja ranskalaiset kai kuvittelevat, että mitä enemmän tööttää ja pitää ääntä, sitä nopeammin ruuhka purkautuu.
Tööt, töööööööööööt
Ensimmäisenä iltana hotelliin asetuttuamme menimme suoraa päätä lähimmälle metroasemalle ja ostimme viikon voimassa olevan metrolipun, jolla pystyi sitten 1- ja 2-alueen sisällä matkustamaan niin paljon kuin halusi. Tiketin saatuamme hyppäsimme metroon ja köröttelimme suoraa päätä katsomaan nähtävyyksiä. Ekana iltana listalla olivat Sacre Coeur ja Moulin Rouge. Sacre Coeur oli ulkoa ja sisältä yhtä hieno kuin muistinkin ja Moulin Rouge on aina hauska nähdä.
Toisena päivänä sightseeing jatkui. Nyt vuorossa olivat lähes kaikki loput tärkeimmistä nähtävyyksistä kuten Louvre, Notre Dame, Eiffel-torni ja Riemukaari.
Louvreen menimme ihan sisällekin tarkoituksena kiertää mahdollisimman paljon, mutta kuinkas kävikään. Nähtyämme suurimman osan Rooman ja Kreikan loistokausien patsaista ja italialaisista maalauksista (joukossa tietysti Mona Lisa), totesimme, että pää hajoaa, jos vielä yritämme kiertää kaikki, mitä Louvressa on nähtävää. Koko Louvren kiertämiseen voisi siis helposti käyttää koko viikon. Liika on liikaa.
Louvren pihalla
Seine
Notre Damessa kävimme ensin sisällä ihmettelemässä ja huokailemassa. Päätimme myös maksaa siitä ilosta, että saa kiivetä reilut 400 porrasta Notre Damen torneihin. Mutta vaikka jalat tärisivätkin maitohapoissa sen jälkeen, kiipeäminen oli silti sen arvoista. Näköala oli nimittäin henkeäsalpaavan hieno!
THE view!
Notre Damen jälkeen piipahdimme latinalaiskortteleissa lounaalla ja koska kello oli vielä suhteellisen vähän päätimme jatkaa metrolla Eiffel-tornille. Siellä taas ihmisiä oli enemmän kuin laki sallii. Ja toki yrmeän näköisiä sotilaita aseet kädessä kaiken varalta. Tulipahan taas todettua, ettei Eiffel näytä yhtään niin hyvältä päivällä kuin valaistuna yöllä.
Matka jatkui Riemukaarelle. Sekin oli ihan hieno, mutta eniten huomiota kiinnitti sen ympärillä kulkeva liikenne. Ihmettelen vaan, miten siinä ei satu enempää kolareita. Kun nyt kerran olimme Champs Elyseen alkupäässä, niin tokihan sitä piti katsastaa hieman kyseisen kadun kauppojen tarjontaa. Emme kuitenkaan paljon jaksaneet vaan mieluummin lähdimme syömään illallista.
Arc de triomphe
Champs Elyseen toinen pää
Tiistaina nokka näytti heti aamusta kohti Versaillesia. On siinä myös ollut suuruudenhulluutta ilmassa. Ja toki puistoalue on äärettömän hieno. Sisällä Versaillesin palatsissa tuli lähinnä kauhistus kaikesta siitä koristelusta. Edelleen liika on liikaa. Versaillesin palatsin ympärillä olevasta “kyläst” löytyi pari mukavan oloista leipomoa ja suklaakauppaa, joissa toki piti vierailla. Lounaan jälkeen palailimme takaisin Pariisin keskustan sykkeeseen, tarkoituksena katsastaa muutamia kauppoja suklaalla, kukilla ja ilman. Suunnistimme siis Bastillen aukiolle ja sieltä Rue de Rivolille, jolta löytyikin vanhan muistikuvan mukaan ihan mukavasti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pari oikein hienoa kukkakauppaa osui tielle, ja hyviä ideoita tuli otettua talteen.
Versaillesin palatsi
Myydään huone hienolla näköalalla
Kattokruunut eivät sisälly hintaan
Puut rivissä
Keskiviikkona ohjelmassa oli Père Lachaisen hautausmaa. Hotellimme oli nimittäin vain parin metropysäkin päässä hautausmaalta, joten olisi ollut hölmöä olla käymättä siellä. Eipähän tullut ihan Suomen hautausmaat mieleen, kun kunnon kaappihan se on vainajille pitänyt hankkia. Halusin (niin monen muun tavoin) nähdä nimenomaan Jim Morrisonin ja Edith Piafin haudat, joita kumpaakaan ei ollut vaikea löytää, kun oikealle alueelle löysi ensin. Kukkia ei kummastakaan puuttunut ja koko ajan tuntuivat molemmat saavan niitä lisää. Mutta kummallakaan ei sentään ollut hurjaa kaappirakennelmaa viimeisenä leposijanaan. Parempi niin. Levätkää rauhassa.
Père Lachaisen sisäänkäynti
Kun kerran aikaa tuntui olevan lähdimme jälleen kerran metrolla pohjoiseen Pariisiin. Siellä kohteena oli Basilique cathédrale de Saint-Denis, jossa lepäävät Ranskan kuninkaat. Olo oli jo vähän sellainen “Been there, done that.” joten suunnistimme takaisin Champs Elyseelle. Tällä kertaa niihin kauppoihin, joissa emme vielä olleet käyneet. Louis Vuittonin suuressa tavaratalossa olo oli hieman kuin halvalla makkaralla, mutta olo parani kummasti viereisessä tavaratalossa, jossa tarjoiltiin shampanjamaistiaisia Viktor & Rolfin suunnitelemista laseista
Basilique cathédrale de Saint-Denis
Vielä oli yksi paikka, jonka halusin ihan uteliaisuudesta nähdä: Galeries Lafayette eli suuri tavaratalokompleksi. Tulipahan siellä katsottua se suurin kupoli, mutta muuten ei jaksanut naisille omistetussa talossa kiertää vaan siirryimme miesten vaatteille ja ruualle omistettuun taloon. Sen ruokaosastolta kannattaisi Stokkan herkun ottaa mallia. Ja toki piti vielä katsastaa sekin talo, jossa on kaikki kotiin ja sisustukseen liittyvä. Ihme kyllä, ei pahemmin säväyttänyt.
Galeries Lafayette
Ilta oli jo tummunut, joten oli hyvä aika lähteä katsomaan Eiffeliä uudestaan pimeässä ja syömään illallista.
Ja se osaa myös välkkyä!
Ja tosiaan torstaina matkustimme RER-junalla hyvissä ajoin Disneylandin vieressä sijaitsevaan Val d’ Europe -ostoskeskukseen. Ehdimme juuri ja juuri käydä ostamassa eväitä ja todeta, että siinäkin ostoskeskuksessa saisi helposti päivän vierähtämään, kun meidät jo tultiin hakemaan. Auto siis kohti ensin Belgiaa ja sitten sujuvasti Hollantiin.
Joten täällä ollaan taas. Ja koulutehtävät alkavat pikkuhiljaa kaatua päälle. Tai ainakin siltä se tuntuu. Mutta eiköhän tästä selvitä.
Ilmeisesti ollut pieni kiirus, kun en ole ehtinyt päivitellä…mutta nyt tulee sitten sitäkin pitempi posti tämän viikon päätapahtumista. Ja kuvien kera jopa. Keskiviikkona lähdimme aikaisin aamusta Amsterdamiin. Siellä oli meneillään puutarhalan messut eli Hortifair 2007. Niin suuri tapahtuma ja kompleksi oli koko messukeskus, että kyllä siinä vanha kunnon Pirkkahallikin jää kakkoseksi. Ei millään olisi ehditty eikä jaksettu kiertää koko messutarjontaa, joten keskityimme meille tärkeisiin osastoihin eli lähinnä kaikkeen mitä leikkokukkiin, sidontaan, pakkaamiseen yms. voi kuvitella kuuluvaksi. Sattuneesta syystä jätimme mm. kasvihuonepuolen, lannoitteet ja koneet vähemmälle Messuilta sai kyllä ihan mukavasti irti. Uusia ideoita, mahdollisia tulevia yhteistyökumppaneita jne.
Löysimme siis kaikenlaisia installaatiota ja väkerryksiä kukista, yllä niistä pieni murto-osa. Alla hauska tarjoilu”astia” mansikoille.
Niin, mitäs sitten. Sitten tuskailimme pari päivää koulussa omien asetelmien kanssa. Ja eilen päätimme lähteä tutustumaan ja shoppailemaan Haagiin. Sekin oli oikein mukavan tuntuinen kaupunki. Että kyllä sitä sielläkin voisi asua, jos pitäisi
Onko siinä nyt varmasti jokaiselle oma pyörä?
Pakollinen kanaalikuva
Ostoskatu ikään kuin sisätiloissa
Ei mikään huono asunnon paikka
St. Jacobskerk – Den Haag
Löytyi sieltä Haagistakin oikein mukavia taloja.
Kaiken kaikkiaan taas ihan mukava viikko takana. Ja nyt taas koitan painella niitten koulutehtävien pariin.
PS. Ihmettelen kyllä kovasti, onko kuvaajassa, kamerassa vai kuvienkäsittelyohjelmassa jotain vikaa, sillä joka kerta kun esim. pienennän kuvia tänne sopivaan kokoon, niin siinä kohtaa niistä tulee aina jotenkin suttuisen tai kummallisen näköisiä. Esim. kaikki kuvat yllä eivät ole sellaisia mukavan pehmeitä, vaan vaikkapa kaikki viivat saavat teräviä kulmia jostain. Jos siis jollain on jotain vinkkiä tähän pulmaan, kuuntelen mielelläni.
Niin ja muutenkin saa ja pitää kommentoida
Hih! Tänään tuli vastaan ihan yhtäkkiä tutulla reitillä, kun kaupasta palailtiin, niin tällaisia:
Luultiin jo, että ollaankos tässä nyt Helsingin rautatieasemalla, kun kerran tuollaisia herroja alkaa näkymään, mutta se olikin vain paikallinen coffee shop. Joka paikkaan nuo VR:n maskotitkin ehtivät
Mukava päivä taas takana
Juuri palattiin lounaalta, joka itse asiassa venyi myös maaseutumatkailuun.
Lounas oli oikein maittava, tarjolla mm. sushia, erilaisia salaatteja, itseleivottua leipää ja jälkiruuaksi kiisseliä ja jäätelöä.
Lounaan jälkeen pakattiin koko porukka autoon ja ajeltiin maaseudulle. Käytiin mm. kylässä nimeltä Heusden. Ja nähtiin tämän Hollannin reissun ensimmäiset tuulimyllyt ja hirmuiset hehtaarimäärät kasvihuoneita.
Mutta kuvat kertovat aina enemmän, joten tässä:
Pöydän antimia
Tommottisia nää rakentelee pitääkseen veden poissa kaupungista.
Ensimmäiset näkemäni tuulimyllyt.
Pitihän sinne kiivetä, kun kerran pääsee.
Hauskat portaat.
Heusdenin toria.
Poppoo
Kasvihuonetta silmänkantamattomiin.
