toukokuu 10, 2009
· Aihe: koulu, purnausta, työt
Töissä ja opiskelussa on jälleen tullut vastaan musta johtumattomia asioita, jotka v*tuttaa suunnattomasti. Pahinta on, kun niihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Esim. töistä tuli keskiviikkoiltana soitto: “Eikös sun pitäis olla paikassa x nyt illalla?” Ei, miten niin? Oon tässä kaverin kanssa syömässä. Eikä mulle ole kukaan missään vaiheessa kertonut, että sinne pitäisi mennä ennen kuin vasta tän kuun lopussa. Siellä sitten pomo miettii, että onko vika nyt hänessä vai minussa vai kenessä? No prkl, ei ainakaan mussa, kun en ole moisesta kuullut mitään. Kunnon informaatiokatkos jossain kohtaa. Pomo soitti vielä uudemman kerran ja kysyi: “Voitko mennä paikkaan y huomenna klo 17-20? Tulihan tää nyt vähän äkkiä, mutta kyllähän sun pitäis pystyä.” No en voi, koska olen kotona vasta kuudelta opiskeluhommista, joka btw oli viimenen ns. koulupäivä todennäköisesti pitkään aikaan. Siitäkö olisin ajanut paikkaan y tunnin ja ollut paikalla 19-20. Juu ei. Muutenkin v*tuttaa töissä, koska aluksi oli puhe, ettei lauantaitöitä tule juuri lainkaan. Miten sitten kävikään? Nyt on ollut melkein joka viikonloppu lauantaina töitä ja putki loppuu vasta toukokuun viimeiseen viikonloppuun. Onneksi nuo työt loppuu myöskin kesäkuussa ja pääsen tekemään jotain todella mielekästä 
Koulussa oli tosiaan lopputyön esitys torstaina ja ohjaava opettaja ei suvainnut saapua paikalle lainkaan. Ei pystynyt myöskään ilmoittamaan asiasta. Siitä sitten vihastuneena valitin muille opettajille ja vastaukseksi saan vaan: “Juu, on tän opettajan jutut ollut jo pitkään tiedossa. Eihän hän mihinkään reagoi, eikä hoida töitään jne jne.” Siis anteeks! Mitä v*ttua sitä pidetään siellä vielä töissä? Opettaja voi siis nostaa palkkaa hoitamatta töitään. Huippuduuni ilmeisesti. Koulutusohjelman johtajalle laitoin asiasta sähköpostia. Hän vaan totesi, että on ottanut ohjaavaan opettajaani yhteyttä ja ohjaava on luvannut tarkastaa lopputyöni tänä viikonloppuna. HALOO! Se olisi pitänyt tarkastaa jo aikoja sitten, jos haluaisin valmistua sinä tiettynä päivänä johon olen tähdännyt. Pyysin tämän takia lykkäystä lopputyön kansittamiseen niin, ettei se vaikuttaisi silti valmistumispäivään, koska tämä ei ollut musta johtuva juttu lainkaan. En ole saanut vastausta asiaan. Tää on niin tyypillistä tolle koululle! Kunhan vaan saan paperit ulos, en aatellut pitkään aikaan mennä edes lähelle koko mestaa.
Onneksi tulee kesä ja kaikkea mukavaa on tiedossa! Työ- ja opiskeluasiat menee siinä sivussa omalla painollaan. Mieluummin keskityn vaikkapa uuden asunnon sisustamiseen (kunhan sinne ensin pääsee)
helmikuu 18, 2009
· Aihe: koulu, oloa, työt
Niin pirullisen kiirus aika koulussa, että melkein hirvittää. Monen monta tehtävää, joitten eteen pitäisi etsiä vaikka millä mitalla tietoa, tutkia, käännellä ja väännellä ja vielä kirjoittaa se lopullinen tehtäväkin. Ja siihen päälle vielä isketään lopputyö, joka periaatteessa on loppusuoralla, mutta kaipaa vielä kuitenkin paljon tekemistä ja hiomista. Voi ny prkl!
Mutta onneksi alkaa hiihtoloma. Senhän toki voi käyttää pelkkiin koulujuttuihin…tai sitten ei! Haaveilen ennemminkin pääseväni pitkästä aikaa mäkeen. Hain viikonloppuna sukset äiteen luota tuohon eteisen nurkkaan odottamaan, että josko vaikka pääsis rinteeseen saakka. Ja pulkkamäkeenkin vois mennä. Varsinkin kun ilmat hellii. Jos tuollaisina jatkuvat, pääsee tekemään vaikka mitä talvikivaa. Sen lisäksi joku päivä pitää ehtiä Turun liepeille kaverille käymään. Toki muutenkin, mutta lisäksi suunnitellaan ensi kesän häihin kaikenlaista
tammikuu 12, 2009
· Aihe: koulu, purnausta
Voi gsus, mitenkäs tässä nyt selviää tuonne kevääseen asti? Tänään alkoi pitkästä aikaa koulu ikään kuin tosissaan. Eli melkein joka päivä siellä on käytävä. Ei siis enää muuta kuin pääaineopinnot jäljellä, mutta mutta…
Ne kestävät koko kevään ja ovat sitä laatua, etten mitään niistä tule hyötymään omassa yrityksessäni tai muutenkaan tulevaisuudessa, tein mitä tahansa. Okei, never say never. Mutta tässä kohtaa en näe montaa mahdollisuutta. Pääaine on toki pakko valita ja suorittaa, jos sen tutkinnon aikoo saada plakkariin. Ja kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen, jonka kuvittelin edes jotenkin olevan lähempänä omia intressejäni. Mutta mutta…
On taas motivaatio niin nollassa tän päivän tuntien jälkeen. Kun epäkiinnostaviin aineisiin lisätään epäpätevät opettajat, soppa on valmis. Toisenlaista sentään oli Hollannissa, jossa oikeasti kiinnosti koko ajan opiskella ja opettajat olivat huippuluokkaa. Onneksi lähdin Hollantiin edes siksi ajaksi kuin siellä nyt loppujen lopuksi olin. Olisivat opinnot saattaneet muuten jäädä kesken. Nyt taistelen sen tutkinnon läpi vaikka väkisin… ja todellakin hammasta purren.
En pysty ajattelemaan muuta kuin, että onneksi huhtikuussa helpottaa hieman ja toivon mukaan kaikki on kunnialla hoidettu toukokuuhun mennessä. Vaikka vaan ykkösellä läpi, sehän nimittäin riittää.
joulukuu 19, 2007
· Aihe: koulu, oloa, pohdintaa, tunnelmia
Viimeinen puristus koulussa. Alkuviikko taas tuskailtu kaikenmaailman asetelmien kanssa. Vielä huominen jäljellä…ja siellä taas kaikenmoista projektitapaamista. Kyllä, pakko tunnustaa, olen mukana siis yhdessä projektissa 
Onneksi huominen ei ole pitkä päivä eli parhaimmassa tapauksessa ehtii vielä hätäostoksille kaupunkiin, pesemään loput pyykit ja pakkaamaan. Kaikkea perin mielenkiintoista ohjelmassa siis.
Eilen oli taas yhdet synttärijuhlat, tosin tällä kertaa melko pienessä porukassa. Mutta mukavaa oli kuitenkin. Ruoka odotti valmiina, kun sinne saakka pääsi…ja synttärikakkukin oli tietysti. Loppuillasta päädyttiin hetkeksi ihmettelemään televisiosta rallikoostetta kaikista viime vuoden kisoista. “Check that out, first and third!” pääsin sanomaan melkein jokaisen rallin sijoittumistaulukosta. Siellä ne Grönholmin ja Hirvosen nimet keikkuivat itsepintaisesti. Hyvä, hyvä!
Kyllä nyt vähän tuntuu, ettei osaa mitään järkevää kirjoitella. Olen niin äärettömän täpinöissäni siitä perjantain lennosta, ettei kuulkaa mitään rajaa. Miten sitä onkaan oppinut omaa kotimaataan katsomaan täältä kaukaa ihan uudelta kantilta. Oma maa mansikka, niin kai se menee. Niin ja kaikki ne tärkeät ihmiset siellä…JEE, kohta nähdään!
joulukuu 2, 2007
· Aihe: koulu, oloa, tunnelmia
Arvatkaa mitä? Nyt on joulukuu. Se tarkoittaa sitä, että tämä tyttö lentää Suomeen tuossa 20 päivän sisällä. Se tarkoittaa myös sitä, että jouluaatto on ihan kohta. Samoin synttärit…vielä vähän aikaisemmin. Ja kuun lopussa pitäisi taas päivittää menneen vuoden tapahtumat, nollata tilanne, tehdä hienoja uudenvuoden lupauksia ja lähteä kohti vuotta 2008 uudet jauhot pussissa. Mikäs siinä sitten. Ja tänään kuulin, että mukavat uudenvuoden juhlat odottavat Suomeen matkaajaa.
Nyt on vaan se tilanne, että koti-ikävä painaa päivä päivältä enemmän. Eli kun lentoon on aikaa yksi päivä, olen varmastikin melkoisen ikävissäni ja toki täpinöissäni samaan aikaan. “Äitiiiiiiiiiiiiiiiii!” saattaa melko varmasti olla ensimmäisiä sanoja, kun kotimaan kamaralle taas pääsen. Niin se homma vaan etenee
Mutta on se kuitenkin mukava tietää, että täälläkin on vielä ennen joulua tulossa monta kivaa juttua, joita kannattaa myös odottaa. Tulevana viikonloppuna synttäripippaloita ja sitä seuraavana muuten vaan isot pippalot.
Sitä taas en tiedä, onko tämän viikon tiistain tapahtuma niin mukava… omasta koulustamme Suomesta tulee yksi opettajista luennoimaan. Voi apua…eihän siinä, mutta kun kyseisellä herralla ei ole minkäänlaista ulosantia ja nyt kun pitäisi vielä kyetä luennoimaan vieraalla kielellä. Mutta pakkohan sinne luennolle on osallistua…siitä kun saa hyväksiluettua tunteja yhtä kurssia varten Pitää keksiä kiperiä kysymyksiä, joilla voi sitten järkyttää opettajaparkaa.
marraskuu 11, 2007
· Aihe: koulu, tunnelmia
Tulipahan sitten ressattua ja sykittyä ympäriinsä kaksi viikkoa putkeen. Viime viikko oli ihan hirveä. Joka päivälle melkein jotain tenttejä yms. ja piti saada pari tosi suuritöistä tehtävää palautettavaan kuntoon. Koko ajan tiesi, että perjantaina neljän maissa helpottaa, mutta kyllä ihan viime minuutteihin saakka riitti tehtävää. Toivon mukaan tästä oppisi jotain ja aloittaisi joskus jotain ajoissa, että stressi ei olisi niin suuri sitten joka jakson lopussa.
Huojennuksen tunne oli sitten neljältä perjantai-iltapäivänä suuri, kun olin saanut kaikki palautettavaan kuntoon ja kuulin, että pääsin vielä ihan hyvin arvosanoin peruskukkasidontakurssin käytännön tentistä ja suullisesta kokeesta läpi. Siitä oli ilo jatkaa illan pippaloihin. Mukavaa oli! Paljon kavereita paikalla ja muutenkin hyvä meininki.
Ja eilinen päivä oli niin hieno, kun pitkästä aikaa sai herätä ihan rauhassa, tehdä juuri sitä mitä tykkäs, syödä roskaruokaa, nauttia auringonpaisteesta jne. Eli todellakin viettää kunnon vapaapäivää ja vielä hyvässä seurassa. Edellisestä vapaapäivästä tuntuikin olevan jo liian kauan.
Eli nyt on taas tilanne nollattu ja päästään aloittamaan uusia kursseja. Katsotaan sitten, mitä sieltä tulee vastaan.
lokakuu 7, 2007
· Aihe: koulu, oloa, pohdintaa, tunnelmia
Eilen syötiin taas yhdessä muitten ulkomaalaisten kanssa. Siitähän alkaa tulla ihan tapa. Mukava tapa kylläkin.
Tällä kertaa Tekla ja minä olimme puikoissa luomassa suussasulavia suomalaisia erikoisuuksia muitten ihmeteltäväksi. Menu sisälsi vanhaa kunnon lohisoppaa, sienisalaattia, itseleivottua leipää sekä jälkiruuaksi omenakaurapaistosta ja vaniljajäätelöä. Mmmm…kyllä oli hyvää…niin meidän kuin muittenkin mielestä
Eräskin suunnitteli jo lopettavansa opintonsa täällä Hollannissa ja opettelevansa kokkaamaan suomalaista ruokaa. Sitten voikin palata Kiinaan ja avata suomalaisen ravintolan sinne ja tulla rikkaaksi. Miksei se siellä toimisi, kun meiltäkin löytyy Suomesta melkein joka paikkakunnalta kiinalainen ravintola. Miksei kukaan ole tullut ajatelleeksi, että suomalaista ruokaa voisi alkaa kaupata oikein tosissaan ravintoloissa kautta maailman? Tai kai sitä on ajateltu, mutta jostain syystä ei ole onnistunut. Mutta eihän suomalainen ruoka itse asiassa pahaa ole. Kenenkään mielestä. Tietenkin löytyy jotain ihme “herkkuja”, mutta niitä on joka maassa.
Saimme myös idean, että matkustamme oikein isolla porukalla marraskuun loppupuolella Rotterdamiin. Sieltä löytyy suomalainen merimieskirkko, jossa järjestetään niihin aikoihin jonkinlaista suomalaista joulua ja myyjäisiä. Tarjolla on siis suomalaisia jouluruokia yms. Ja japanilaisille pitää löytää muumeja 
Nyt kun on taas sunnuntai, on tarkoituksenani pakertaa koulujuttuja tosissaan. Tätä jaksoa kestää vielä n. 5 viikkoa, mikä ei ole loppujen lopuksi paljon. Pitäisi saada tehtyä tosi suuritöisiä ns. kotitehtäviä pikkuhiljaa valmiimpaan muotoon…juu, ja viimeisellä viikolla pidettäviä kokeita varten pitäisi opetella leikkokukkien latinankielisiä nimiä ja harjoituttaa itseään nopeammaksi sidonnassa. Muuten ei ole toivoakaan päästä kukka-asetelmakokeista läpi. Voi ei, kohta on paniikki!
lokakuu 5, 2007
· Aihe: hauskuutta, koulu
Niinpä niin, sama meno jatkuu. Tällä viikolla oltu joka toinen päivä jossain. Tiistaina espanjalaisen vaihtarin synttäreillä ja eilen toisten suomalaisten tupareissa. Huh. Nyt on pakko pyhittää koko viikonloppu vaan rauhoittumiseen ja koulutehtävien tekemiseen. Ihan pakko…
Ja kaiken kukkuraksi koulussa oli ihan hirmuisen pitkä päivä tänään. Tai meistähän se on kiinni, kun ollaan niin hitaita. Tänään tehtiin nimittäin iso seinäkoriste, jossa meni aikaa muutamia tunteja. Ja jos sellainen tulisi jakson lopussa kokeeseen, aikaa ei sen tekemiseen saisi kulua kuin 75 minuuttia. Jaa-a, mitenhän se on mahdollista. Meiltä kun meni kokonainen päivä. Vaikka väsy alkoikin lopussa jo painaa, oli silti tosi mukava tehtävä. Sai vähän sahata, naulata ja maalata…ja toki niitä kukkiakin asetella
Että sellaista tällä erää. Me like a lot!
syyskuu 25, 2007
· Aihe: hauskuutta, koulu
Tiistain linja jatkuu samoissa kuin ennenkin
Tänään koulupäivä aloitettiin sadulla. Silmät kiinni, mukavaa musiikkia taustalle ja opettaja kertomaan satua. Että sitä rataa. Visualisointiharjoitus meneillään noin niin kuin virallisesti. Lennettiin mm. keltaisella kuumailmapallolla unikko- ja auringonkukkapeltojen yli, laskeuduttiin valkoisen linnan pihaan. Linnassa käytiin nauttimassa vaaleanpunaista shampanjaa…mielikuvituksessa siis, mutta mukava matka oli kuitenkin
Ja päivä jatkui väriympyrän kokoamisella. Kukista siis…vähän enemmän haastetta kuin pelkissä maaleissa. Ja tältä se sitten näytti:
Hienoa olisi ollut, jos kukkia ois ollut moninkertaisesti enemmän, mutta kun koulun puutarhan valikoimat ovat kuitenkin hieman rajalliset, niin ei kaikkeen pysty. Hauskaa oli kuitenkin!
syyskuu 12, 2007
· Aihe: koulu, matka
Eilen oli taas samaisesta muoto-opista luentoa ja harjoituksia. Niin, että mitäs sitten tällä kertaa? Noh…tällä kertaa leikittiin tikuilla, kuinkas muuten Yksi harjoitus oli nimittäin rakentaa tikuista kaikenlaisia horisontaalisia, vertikaalisia jne. kuvioita. Olimme tätä varten suuressa aula-tilassa, johon näkee lähes jokaisesta muusta luokasta. Hauskaa oli meillä ja muilla …mutta niin pitikin.
Täällä oikeasti joutuu ja pääsee kokeilemaan rajojaan. Hauska laittaa oma pää ja kädentaidot koetukselle. Kuinka kauas mielikuvitus sitten riittää, jää nähtäväksi myöhemmin. Niin pitkään on jo istuttu koulunpenkillä, jossa vaan kuunnellaan opettajaa ja sisäistetään tietoa kirjoista, että on oikeasti hienoa pyrkiä olemaan taas luova koulussa. Vai onko tämä jopa ensimmäinen kerta kaikkien näiden kouluvuosien jälkeen? Hmmm.
Eiliset grillibileet olivat ihan mukava juttu. Kauan ei ehditty varsinaisten käristyksien äärellä seistä, kun jo jatkoimme matkaa opiskelijoitten oman baarin jatkobileisiin. Sen voin kyllä todeta, että hollantilaisilla on hassuja lauluja. No, yhtä kummissaan kai ulkomaalaiset ovat nähdessään suomalaisten popittavan ihan tosissaan kaikkia “mahtavia” iskelmiä…ekana mieleen tuli jostain syystä “R-A-K-A-S!” ja “Aikuinen nainen”
Pariisin matkasuunnitelmat muuttuivat, kun kuulimme, että yksi japanilainen luokkakaveri on myös menossa viikonloppuna kaverinsa kanssa sinne päin maailmaa. Sovimme, että menemme sitten yhdessä. Lähdetään perjantaina iltapäivällä junalla Belgiaan ja näemme siellä tämän kaverinkaverin. Vietämme yhden yön Belgiassa ja lauantai-aamuna jatkamme matkaa autolla Pariisiin. Maanantaina olisi sitten tarkoitus palata tänne takaisin. IHANAA! Pääsen takaisin Pariisiin! Can’t wait!
