ja nenää kutittaa sen mukaisesti. Mutta silti on ihanaa, kun lämpöä alkaa olla oikein mukavasti. Oon jo hamstrannut pikkupurkkeihin kasvamaan kaikenlaista ihanaa köynnöstä yms. jotka pääsee istuttamaan oikeisiin ruukkuihin tuossa kuukauden päästä, kun muutetaan. Jei! Uudessa asunnossa on enemmän tilaa ja parveke! PARASTA! Onkin tullut jonkinlaisia vieroitusoireita, kun ei ole moneen kesään päässyt piipertämään omalle parvekkeelle. Nyt pääsee taas! Toki oma piha ois ihan luksusta, mutta unohdetaan se nyt vielä hetkeksi.
Niin ja tunnustettakoon…mikä olikaan siementen ohessa mun eka ostos parvekkeelle. No kunnon grilli tietty Mut ihan sähkömalli, niin ei naapurusto närkästy, kun ei tarvitse hiiliä polttaa. Pääsee Mustikin taas lempipuuhaansa eli vahtaamaan kaikkea parvekkeelta. Sille pitää kai hankkia vaan joku oma tuoli, että näkee ulos.
Niin ja juu, Mustin molemmat morsiot ovat tiineitä, katsotaan kuinka monta sieltä sitten syntyy pienokaisia. Musti itse ei taida tällaisista puheista ymmärtää mitään. Koheltaa vaan menemään niin kuin ennenkin. Ja tänään taitaa ukkeli päästä heittämään talviturkin Näsijärveen, kun on niin ihana ja lämmin päivä. Koiranomistaja lähtee tällaisena päivänä siis metsään …ehkä terangille sitten myöhemmin. Ans kattoo ny.
Tuli auton kanssa mutkia matkaan. Viime viikolla rakas Hondani päätti sitten oman taipaleensa totaalisesti. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin mennä melkein suorilta autokauppaan ja ostaa uusi auto. Hondaa tulee kyllä ikävä. Se oli syötävän söpö, niin kauan kuin sitä kesti. Ehkäpä se vielä joskus laitetaan kuntoon ja sille hankitaan sen ansaitsema museoauton titteli. Sitten sillä voi kruisailla kesäisin jonkun hauskan lenkin silloin tällöin. Minkäs näille mahtaa. Mikään kun ei kestä ikuisesti. Mutta toivotaan, että tämä uudempi auto nyt jaksaa sitten kuljettaa vielä pitkälle. Ehkei niin pitkälle kuin Honda, mutta kauas kuitenkin.
Tämä on sitten Hondalle
Perjantaina olin kavereitten luona avaamassa grilli- ja riippumattokautta. Mukavaa oli. Kyllä hyvä musiikki, hyvä ruoka ja juoma ja hauska seura tekee tehtävänsä. Muuten viikonloppu onkin sitten mennyt rauhallisissa merkeissä. Musti on jatkanut uintireissujaan lähes joka päivä. Ja koittihan se tuossa eräänä päivänä opettaa myös labbikselle kuinka uidaan. Kyllä siitäkin vielä noutaja tulee
Niin ja oho, vappuhan on ihan parin päivän päästä. Musti menee Lahteen hoitoon. Kiitos taas! Ja itse suuntaan Turkuun. Mutta toki sitä ennen pitää tehdä pari päivää vielä töitä.
Johan se oli aikakin mennä uimaan ja heittämään talviturkki. Kesä kun tulee kohti kohisten.
Mutta nyt puhutaan kyllä koirasta. Oman talviturkkini pidän kiltisti päällä hieman pidempään.
On se mukavaa, kun tuo järvi on tuossa suoraan vieressä, niin sinne pääsee niin kovin kätevästi risukon läpi kiljuva koira edellä Musti juoksi tietysti suoraa päätä veteen, mutta ei sentään heti uskaltanut uimaan saakka vaan kahlaili hetken. Sen jälkeen se vähän ikään kuin ihmetteli rannalla ja tuntui muistelevan, että niin, tässähän taisi olla muutakin kuin kahlailua. Mitähän tässä nyt pitikään tehdä? Sitten idealamppu syttyi pienen parsonin pään päälle, ilme kirkastui ja siitä se porhalsi uudestaan veteen ja heitti pitkän lenkin uiden. Rantaan palatessaan otti ensimmäisen keppiä muistuttavan asian suuhunsa ja näytti mulle, että sitä pitäisi myös heittää veteen. Pakkohan se oli heitellä pari kertaa, kun toinen oli niin innoissaan hakemassa Ja koska vesi on melkoisen kylmää vielä, on se niin hyvä sekin, että pääsee pian takaisin sisälle ottamaan märkäturkkihepuleita.
Tyytyväisenä keränä tuo näyttää nyt nukkuvan taas sängyssä.
Illalla taidetaankin mennä maaseudun rauhaan ja lähteä sieltä aamulla aikaisin taas töihin Turkuun.
Mut ihan sähkömalli, niin ei naapurusto närkästy, kun ei tarvitse hiiliä polttaa. Pääsee Mustikin taas lempipuuhaansa eli vahtaamaan kaikkea parvekkeelta. Sille pitää kai hankkia vaan joku oma tuoli, että näkee ulos.
…ehkä terangille sitten myöhemmin. Ans kattoo ny.