Tänään palailtiin tuossa koulusta kaverin autolla. Auton soitin alkoi soittaa Queenin Greatest Hits -kokoelmaa. Hih. Siinä kohtaa, kun yksi tietty biisi alkaa, mieleen tulee vain kuva minihameeseen, vaaleanpunaiseen toppiin ja mustaan peruukkiin sonnustautuneesta viiksekkäästä miehestä Tuo kuva on niin linkittynyt kyseiseen biisiin, ettei mikään muu tule kysymykseen. Alkutahteihin liittyy myös elävästi kuva imurin liikkeestä naiseksi pukeutuneen miehen kädessä. Kiitos tästä kaikesta kuuluu äidille Kiitos äiti, etten ole välttynyt myöskään Greatest Hits -videokokoelmalta!
Ei tarkoita, että olisin ollut viihteellä eli radalla hulluna ja hurjana viikonloppuna vaan sitä, että pääsin sunnuntaina ajamaan carting-autolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli kyllä melkoisen kivaa Pari kertaa heitin niin hienosti ympäri, etten päässyt omin avuin enää jatkamaan vaan sedän piti tulla kiskaisemaan auto vallista irti. Ja sitten homma taas jatkui. Hyvä fiilis! Aikaa oli vain 12 minuuttia, mutta kyllä kuulkaa riitti sekin, sen verran hiessä ja kädet maitohapoilla…mutta niin siistiiiii. Parantamisen varaa jäi kyllä hurjasti, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla menee paremmin…koska sellainen sitten ikinä tuleekaan.
Muuten viikonloppu meni aikas rauhaisasti. Lauantaina vietettiin taas tyttöjen iltaa. Käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa ja siitä sitten leffaan. Käytiin katsomassa Milk. Sean Penn oli suurin syy, miksi tuota leffaa mentiin katsomaan ja myös se suurin syy, miksi sen jaksoi katsoa loppuun saakka. Koko elokuva oli tehty melko dokumenttimaiseen muotoon, eikä siinä mitään. Eniten häiritsi, että keskityttiin niin paljon politikointiin, ihan kuin muuta elämää ei olisi ollutkaan. Tai ehkä se oli juuri nimenomaan niin Harvey Milkin elämässä…ettei muulle elämälle jäänyt politikoinnilta aikaa. Ihan ok-leffa, muttei pääse suosikkien listalle.
Vaikka täälläkin jo aiemmin mainitsin, että tv-sarjan kuvaukset saatiin tehtyä ennen jouluaattoa, meidät pyydettiinkin vielä vihoviimeisen kerran takaisin
Tänään suuntasimme taas varhain aamusta kuvauspaikalle. Tällä kertaa aikaa oli enemmän kuin runsaasti ja hommia ehti oikein miettimään ja funteeraamaan. Ja omastakin mielestä onnistuttiin hommissamme. Oli myös aikaa rupatella porukan kanssa mukavia
Jo viimeksi, kun jo luultiin, että projekti oli meidän osaltamme ohi, oli tosi hyvä mieli koko jutusta. Nyt tuli vielä ikään kuin ekstrakuorrutus kakun päälle, kun pyydettiinkin mukaan vielä viimeiseen jaksoon. Parasta koko jutussa oli mahtava porukka. Ja mielenkiintoista nähdä asioita ns. ruudun toiselta puolelta. Ja tuli oikeasti sellainen olo, että ollaan tässä saatu jotain aikaan ja meitä on tarvittu.
Lähtiessämme kiiteltiin jo puolin ja toisin vuolaasti. Jos kuitenkin siitä porukasta joku tänne eksyy ja tunnistaa projektin, tätäkin kautta vielä suuri kiitos kaikille. Oli mahtavaa olla mukana! Palaamme asiaan… ja muille juttu paljastuu, sitten kun saa mainostaa
Koska minusta on erinäisistä syistä kasvanut jo varhaisessa iässä jonkin sortin autohullu, silloin on mukava seurata mm. ohjelmia joissa kerrotaan… no mistäpä muustakaan kuin autoista, tietysti.
Ja Top Gear kuuluu niistä ohjelmista ihan parhaimmistoon:
Tietenkään mikä tahansa auto ei tee minuun vaikutusta, mutta ne, jotka kulkevat tuhatta ja sataa, kiihtyvät hurjana, on muotoiltu unelmiksi, omaavat ilkeimmän katseen jne. kuulkaa, niissä on sitä jotain. (Kuten vaikka tuo videolla esiintyvä Bugatti Veyron.)
Joskus pääni sisällä käydään pientä taistelua, jossa ekologinen puoli sanoo, että autoilua ja kaikkea siihen liittyvää pitäisi välttää viimeiseen saakka. Ja se toinen puoli sanoo: mutku ne on niin kiiltäviä ja ihania ja menee lujaa ja uusia upeita luomuksia tehdään lisää ja lisää. Onneksi vielä ainakaan ja tuskin koskaan on sellaista vaaraa, että ite pääsisin ajamaan jotain huipputehoista upeutta, joka sitten saastuttaakin sen mukaan, mutta koska kuitenkin katson mm. ohjelmaa, jossa sellaisia esitellään, niin silloinhan kannatan niitä. Paha. Toivottavasti sähköautot ja hybridit yms. yleistyvät sellaista vauhtia, että niistä tulee kaikille ainoa mahdollinen auto. Niin ja se vielä, että niistäkin tehdään ihan älyttömän hienoja. Vielä en ole sellaista nähnyt.
Joskus kuulin radiosta haastattelun pätkän, jossa joku kertoi, että sähköauto on keksitty jo aikaa sitten. Niille oli kuulemma jo valmiiksi mietitty ns. tankkausjärjestelmä eli uuden akun sai vaihtaa huoltoasemalla, jättää tyhjä akku lataukseen ja jatkaa matkaa. Mutta sitten isot pahat öljysedät tulivat ja sanoivat, että parempi tehdä vaan bensalla kulkevia autoja. Vaikka sähköauto olisi jo silloin ollut kaikin puolin parempi vaihtoehto. Mutta öljysetien piti saada lisää rahaa, joten se ratkaisi ja nyt vasta homma koitetaan kääntää toiseen suuntaan. Kehitys olisi voinut silloin jo mennä aivan toiseen suuntaan ja voi, kuinka paljolta maapallo olisi silloin säästynyt. Mutta ehkäpä, jos nyt oikein filosofoidaan ja jossitellaan, jos silloin olisi sähköautot otettu yleiseen käyttöön, kasvihuoneilmiö ei olisi vielä niin pahassa vaiheessa, eivätkä ihmiset siis tekisi sen eteen mitään. Saastuttaa kun voi niin monilla muillakin keinoilla. Se paha vaihe tulisi vasta muutaman kymmenen vuoden päästä, mutta sitten tilanne olisi taas sama kuin nyt. Joten turha jossitella, koitetaan vaan kantaa kortemme kekoon ja saastuttaa vähemmän.
Paras lääkitys ahdistukseen on viettää ilta hyvässä seurassa. Sen totesin taas viime perjantaina, kun koulussa oli kulunut viikko, eikä se toiminta siellä ollut parantunut mihinkään suuntaan. Joten oli mukava tietää, että perjantai-iltana saa heittää taas vapaalle. Tyttöjen iltaa vietettiin ensin tässä meillä ja sitten jatkettiin sekalaisessa seurassa paikallisessa baarissa. Johan siitä kunnollisesta tommosesta reissusta oli aikaa. Ja kuten yleisiin tapoihin kuuluu, meillä oli taas ihan järjettömän hauskaa
Lauantaina kun sain itseni taas elävien kirjoihin, oli mukava todeta, että seuraavakin päivä on vielä vapaa. Tästä voi edelleen vetää johtopäätöksen, että perjantai pitää pintansa viikon parhaana biletyspäivänä.
Mutta eihän tässä muuta taas, kun kouluviikon pariin puurtamaan. Adios!
Huomenna aamulla aikaisin lähdetään vääntämään sitten työjuttuja. Nyt tiedän jo ohjelman, mitä varten lähdetään töitä tekemään. Mutta se on ihan hyshys vielä, joten kerron sitten kun siitä saa puhua. Ja keskiviikkona lähdetään ulkomaille tekemään töitä. Sekin on ihan hyshys. Siispä pysyn kiltisti hiljaa
Eilen nähtiin jo ala-asteella ystäviksi tulleita ihmisiä. Kaikki eivät tällä kertaa päässeet, mutta koitetaan tavata uudestaan pian vaikkapa pikkujoulujen merkeissä. Meillä jotenkin nuo tapaamisten välit aina venähtävät. Viimeksi koko porukka oli koossa viime elokuussa läksiäisbileissä. Siitä yksi lähti loistoristeilijälle töihin ja itse lähdin Hollantiin. Paljon on ehtinyt reilussa vuodessa tapahtua jokaiselle ja muutaman uusimpia kuulumisia ei edes tiedä, kun he eivät eilen paikalle päässeet. Hassua silti, että vaikkei joka päivä nykyään nähdäkään, ei siinä yleensä kauaa mene, kun tuntuu jo siltä, ettei olla oltu päivääkään erossa. Eilen kyllä muisteltiin paljon vanhoja ylä- ja ala-aste aikoja ja sitä kuinka hirveitä ollaan silloin oltu. Onneksi ollaan kaikki päästy siltä paikkakunnalta pois, eikä takaisin haikaile kukaan. Eikä kukaan myöskään haluaisi enää uudestaan olla teini. Enivei, kivaa oli ja toivottavasti nähdään pian koko poppoon voimin.
Viime viikko ja alkanut viikko ovat menneet oikein mukavissa merkeissä. Viime viikon keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa hohtokeilaamassa, tosin Aulangolla tällä kertaa. Olen edelleen hyvinkin huono siinä lajissa, mutta hei, yrittänyttä ei laiteta.
Perjantaina vietettiin Tampere-fiilistelyä. Se onnistuu aika mukavasti käymällä lenkillä Pispalanharjulla ja sen jälkeen kiipeämällä näkötorniin ja juomalla alakerrassa munkkikahvit. Kävimme myös testaamassa espanjalaista ravintolaa, Saludia, jota on kehuttu monessa paikassa. Kehut eivät ole turhia. Erittäin maukasta ruokaa! Lauantaina käytiin moottoripyöräajelulla. Pienestä sateesta ja tuulesta huolimatta oli oikein kivaa.
Sunnuntaina lähdettiin kaverin “mökille” Paraisille. Tuli ajeltua veneellä ja käytyä meressä uimassa. Melkoisen kylmää vettä, vaikka lämpömittari väitti sen olevan vielä 16-asteista. Pirun kylmää silti. Eilen palailtiin Paraisilta ja tänään hyvät jutut jatkuvat, kun vietetään ns. “viininmaistajaisia” tyttöjen kanssa. Parasta!
Pikaista tilannekatsausta siis parista menneestä viikonlopusta.
Edellisenä viikonloppuna sain koiralle kuitenkin hoitopaikan, joten ei muuta kuin perjantaina töistä aikaisemmin pois, ajelu Lahteen, koiran tipautus sinne ja kohti Helsinkiä. Kerrankin tänä kesänä ilmat suosivat, joten se tarkoitti, että heti kun Helsinkiin pääsin käytiin kaupassa ostamassa virvokkeita ja siirryttiin porukalla puistoon nauttimaan auringosta ja hauskasta seurasta. Ilta jatkui ns. lähiöbaarissa ja sen jälkeen vielä enemmän yökerho-tyyppisellä meiningillä. Ja hauskaa oli Lauantaina kunhan liikkeelle pääsin, kahvittelin edelleen hyvässä seurassa ja vasta myöhään illalla lähdin hakemaan koiruutta hoidosta. Sunnuntai menikin ihmeen rauhallisesti kerrankin
Tänä viikonloppuna oli taas paljon ohjelmaa luvassa. Perjantaina lähes sama juttu kuin viimeksikin. Eli töistä pois aikaisin, koira hoitoon lähelle Helsinkiä ja ei muuta kuin nappaamaan äiti Helsingin keskustasta kyytiin ja kuuntelemaan Pomoa. Nyt on sitten Bruce Springsteenkin nähty. Täytyy sanoa, että ihan uskomaton kunto on äijällä ja toki koko E Street Band:llä. Ukot jaksoivat veivata taukoamatta kolme tuntia, joten joukkoon mahtui niin tunnettuja kuin tuntemattomiakin biisejä. Monta suurta hittiä ja vasta nousevia tähtiä. Ihan hyvä keikka. Varsinkin loppua kohden tunnelma nousi kattoon, kun bändi soitti suurimpia hittejä kuten Born To Run ja Dancing In The Dark. Hauskana lisänä oli melkein lopuksi katsomon toiveplakaateista soitettu Santa Claus Is Coming To Town. Ho-ho-ho!
Kun iso pomo lähti nukkumaan, äiti lähti myös kotia kohti ja itse jatkoin iltaa (jälleen) hyvässä seurassa Helsingin yössä. Ihmisiä oli ihan uskomaton määrä liikkeellä. Toki kun 50 000 keikalta lähteneeseen lisätään vielä kaikki muut yön juhlijat, niin kertyyhän siinä porukkaa. Tästä väkimäärästä ja joka puolella velloneista jonoista ahdistuneena päätimme melko pian suunnata kämpille päin.
Lauantaina lähdin taas hakemaan koiraa hoidosta. Automatka olikin melko mielenkiintoinen. Koko auto tärisi pelottavan paljon, joten kun pääsin hoitopaikkaan aloin ihmettelemään, mikä autossa on vikana. Porukalla saatiin selville, että vasen eturengas on melkein puhkikulunut sillä jostain syystä jousi on tipahtanut sen verran, että hankaa koko ajan renkaaseen. Ei muuta kuin vararengas alle ja hissuksiin takaisin Tampereelle. Ja maanantaina auto huoltoon. Prkl. Aina jotain.
Lauantai-iltaa vietettiin Tammerfest tunnelmissa. Alkuilta menikin oikein mukavasti, mutta baarissa alkoi jälleen väenpaljous ahdistaa, joten melko aikaisin tuli lähtö untenmaille. Tänään ollaan sitten likkojen kanssa viihdytty Koskipuistossa peruspizzapiknikillä Joten kaikinpuolin siis pari oikein mukavaa viikonloppua takana. Ja varmasti edessä Mary J. Blige ensi viikonloppuna ja sitä seuraavana ilmeisesti kaverin läksiäiset Suomen Chigagossa.
Ihanaa! Aloitin tänään jälleen ne ns. mun oikeat työt! Uusi paikka, uudet ihmiset ja saan tehdä taas juuri sitä mitä haluan. Paljon sidontahommia luvassa siis…selailin jo tulevia tilauslistoja, on vaikka millä mitalla häitä ja hautajaisia, jonne tehdään ties minkälaista. Ja toki kaikki loput jutut siinä sivussa myös. Kyllä tuntuu taas mukavalta. Alkoi jo se edellinen työ puuduttaa. Joten näillä mennään ainakin heinäkuu Jo näin ensimmäisen päivän perusteella tuntuu, että tuossa paikassa menee maut aika yksiin. Että sieltä on ehkä turha tulla hakemaan ihan perusjuttuja (tyyliin yksi punainen ruusu ja harsokukkaa, kiitos). Pääsee tekemään oman maun mukaan ja kokeilevampia juttuja. Jei!
Viikonlopusta sen verran, että lauantaina lähdettiin tyttöporukalla tuulettumaan. Ensin ystävän luokse parantamaan maailmaa ja kun porukasta tuntui, että on aika lähteä yöelämään, niin lähdettiin sitten. Jotenkin sekava ilta Hauskaa oli kuitenkin. Ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä paria Hollannista tuttua kaveria Helsingissä (kunhan vaan tuon koiran saisi jonnekin…). Kivaa tulossa! Jei!
Pitkästä aikaa olen löytänyt itselleni uutta musiikkia ja tykästynyt todella.
Something Wicked This Way Comes, The Herbaliser, 2002
Käykääpä kurkkaamassa tuolta ja tuolta lisää yhtyeestä. Molemmissa kuultavissa myös uusinta näinä päivinä julkaistavaksi tulevaa albumia Same As It Never Was. Oma lempparini on kyllä Clap Your Hands
Sitten muita juttuja. Musti menee perjantaina kuvattavaksi. Kuvataan selkä ja lonkat ainakin. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Sittenpähän näkee aiheuttiko kolari jotain niksahduksia. Toivotaan kuitenkin, että koiruus saa ihan terveet selkä- yms. kuvat.
Viikonloppua odottelen jo innolla. Eräs kaveri järjestää suuret “sukujuhlat”, joissa luvassa “häitä ja hautajaisia” Lauantaina ainakin sinne likkojen kanssa. Luulisin, että odotettavissa on oikein maukkaat bileet.
Tuo kuva on niin linkittynyt kyseiseen biisiin, ettei mikään muu tule kysymykseen. Alkutahteihin liittyy myös elävästi kuva imurin liikkeestä naiseksi pukeutuneen miehen kädessä. Kiitos tästä kaikesta kuuluu äidille 
Kiitos äiti, etten ole välttynyt myöskään Greatest Hits -videokokoelmalta!
