Olin kuullut eräästä laulajattaresta jo ennen kuin lähdin Hollantiin, mutta siellä hänestä tuli jotenkin merkityksellisempi. Suomeen paluun jälkeen olen unohtanut hänet aina välillä, mutta joskus tulee mieleen edelleen. Uusinta levyä en ole kuunnellut ja tuossa kun katselin uuden levyn sanoituksia alkoi tuntua, ettei ole ihan mulle enää niitten sanoma. In My Mind-albumi oli siihen aikaan juuri kuin mulle tehty.
Tänään fiilistelinkin pitkästä aikaa ko. albumin biiseillä. Tässä ne parhaimmat lohkaisut:
Heather Headley: In My Mind, 2006
Heather Headley: Am I Worth It, 2006
Viikonlopun ohjelmassa on tänään hyvää ruokaa ihan itse laitettuna. Huomenna ensin rauhallinen aamu ja aamiainen. Jos säät sallii eräretkeilyä ja illalla oikein ravintolaan syömään Hiihtolomaviikko vetelee siis viimeisiään.
Kun yksi ovi suljetaan, uusi ikkuna aukeaa. Jotenkin niinhän sitä sanotaan. Tällä hetkellä tuntuu taas monessakin asiassa juuri sellaiselta. Onnellinen olo
Viime kesänä lupailtu työpaikka ei enää tänä vuonna auennut, sekin taantuman takia. Mutta ei hätää, kokemuksella ja koulutuksella sain juurikin sellaisen työpaikan kuin halusin. Työaika ratkaisi tässä tapauksessa melko paljon. Koska haluan olla vapaana omaa tulevaa projektia varten heinäkuussa, se toki hieman vähensi mahdollisten työpaikkojen määrää. Mutta sain juuri sopivan huhti-kesäkuuksi. Myynninedistäjän hommia taas. Ja siitä saan toivottavasti säästöön omaa projektia varten
Kiirettä pitää kyllä koko kevään koulun, töitten, firman jne. jne. kanssa. Mutta eikös myös sanota jotenkin niin, että pieni kiirus pitää virkeänä? Toki kaiken tuon ns. pakollisen lisäksi on kaikkea muuta mukavaa tiedossa ystävien ja rakkaitten kanssa Aika ei siis käy todellakaan pitkäksi. Blogin päivittely saattaa vähentyä entisestään, ans kattoo ny.
Niin pirullisen kiirus aika koulussa, että melkein hirvittää. Monen monta tehtävää, joitten eteen pitäisi etsiä vaikka millä mitalla tietoa, tutkia, käännellä ja väännellä ja vielä kirjoittaa se lopullinen tehtäväkin. Ja siihen päälle vielä isketään lopputyö, joka periaatteessa on loppusuoralla, mutta kaipaa vielä kuitenkin paljon tekemistä ja hiomista. Voi ny prkl!
Mutta onneksi alkaa hiihtoloma. Senhän toki voi käyttää pelkkiin koulujuttuihin…tai sitten ei! Haaveilen ennemminkin pääseväni pitkästä aikaa mäkeen. Hain viikonloppuna sukset äiteen luota tuohon eteisen nurkkaan odottamaan, että josko vaikka pääsis rinteeseen saakka. Ja pulkkamäkeenkin vois mennä. Varsinkin kun ilmat hellii. Jos tuollaisina jatkuvat, pääsee tekemään vaikka mitä talvikivaa. Sen lisäksi joku päivä pitää ehtiä Turun liepeille kaverille käymään. Toki muutenkin, mutta lisäksi suunnitellaan ensi kesän häihin kaikenlaista
Ei tarkoita, että olisin ollut viihteellä eli radalla hulluna ja hurjana viikonloppuna vaan sitä, että pääsin sunnuntaina ajamaan carting-autolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli kyllä melkoisen kivaa Pari kertaa heitin niin hienosti ympäri, etten päässyt omin avuin enää jatkamaan vaan sedän piti tulla kiskaisemaan auto vallista irti. Ja sitten homma taas jatkui. Hyvä fiilis! Aikaa oli vain 12 minuuttia, mutta kyllä kuulkaa riitti sekin, sen verran hiessä ja kädet maitohapoilla…mutta niin siistiiiii. Parantamisen varaa jäi kyllä hurjasti, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla menee paremmin…koska sellainen sitten ikinä tuleekaan.
Muuten viikonloppu meni aikas rauhaisasti. Lauantaina vietettiin taas tyttöjen iltaa. Käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa ja siitä sitten leffaan. Käytiin katsomassa Milk. Sean Penn oli suurin syy, miksi tuota leffaa mentiin katsomaan ja myös se suurin syy, miksi sen jaksoi katsoa loppuun saakka. Koko elokuva oli tehty melko dokumenttimaiseen muotoon, eikä siinä mitään. Eniten häiritsi, että keskityttiin niin paljon politikointiin, ihan kuin muuta elämää ei olisi ollutkaan. Tai ehkä se oli juuri nimenomaan niin Harvey Milkin elämässä…ettei muulle elämälle jäänyt politikoinnilta aikaa. Ihan ok-leffa, muttei pääse suosikkien listalle.
Hiihtolomaviikko vetelee siis viimeisiään.
Pari kertaa heitin niin hienosti ympäri, etten päässyt omin avuin enää jatkamaan vaan sedän piti tulla kiskaisemaan auto vallista irti. Ja sitten homma taas jatkui. Hyvä fiilis! Aikaa oli vain 12 minuuttia, mutta kyllä kuulkaa riitti sekin, sen verran hiessä ja kädet maitohapoilla…mutta niin siistiiiii. Parantamisen varaa jäi kyllä hurjasti, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla menee paremmin…koska sellainen sitten ikinä tuleekaan.