Vaikka täälläkin jo aiemmin mainitsin, että tv-sarjan kuvaukset saatiin tehtyä ennen jouluaattoa, meidät pyydettiinkin vielä vihoviimeisen kerran takaisin
Tänään suuntasimme taas varhain aamusta kuvauspaikalle. Tällä kertaa aikaa oli enemmän kuin runsaasti ja hommia ehti oikein miettimään ja funteeraamaan. Ja omastakin mielestä onnistuttiin hommissamme. Oli myös aikaa rupatella porukan kanssa mukavia
Jo viimeksi, kun jo luultiin, että projekti oli meidän osaltamme ohi, oli tosi hyvä mieli koko jutusta. Nyt tuli vielä ikään kuin ekstrakuorrutus kakun päälle, kun pyydettiinkin mukaan vielä viimeiseen jaksoon. Parasta koko jutussa oli mahtava porukka. Ja mielenkiintoista nähdä asioita ns. ruudun toiselta puolelta. Ja tuli oikeasti sellainen olo, että ollaan tässä saatu jotain aikaan ja meitä on tarvittu.
Lähtiessämme kiiteltiin jo puolin ja toisin vuolaasti. Jos kuitenkin siitä porukasta joku tänne eksyy ja tunnistaa projektin, tätäkin kautta vielä suuri kiitos kaikille. Oli mahtavaa olla mukana! Palaamme asiaan… ja muille juttu paljastuu, sitten kun saa mainostaa
Jos sama tahti jatkuu, tuloksia saadaan todellakin aikaan ja nopeasti. On varmasti rankkaa olla mies, jonka odotetaan korjaavan kaikki Bushin aiheuttamat sotkut. Itse ainakin uskon, että Obamassa on kuitenkin miestä siihen. Onneksi amerikkalaiset vihdoin ymmärsivät äänestää oikein ja Bushista päästiin eroon.
Koska minusta on erinäisistä syistä kasvanut jo varhaisessa iässä jonkin sortin autohullu, silloin on mukava seurata mm. ohjelmia joissa kerrotaan… no mistäpä muustakaan kuin autoista, tietysti.
Ja Top Gear kuuluu niistä ohjelmista ihan parhaimmistoon:
Tietenkään mikä tahansa auto ei tee minuun vaikutusta, mutta ne, jotka kulkevat tuhatta ja sataa, kiihtyvät hurjana, on muotoiltu unelmiksi, omaavat ilkeimmän katseen jne. kuulkaa, niissä on sitä jotain. (Kuten vaikka tuo videolla esiintyvä Bugatti Veyron.)
Joskus pääni sisällä käydään pientä taistelua, jossa ekologinen puoli sanoo, että autoilua ja kaikkea siihen liittyvää pitäisi välttää viimeiseen saakka. Ja se toinen puoli sanoo: mutku ne on niin kiiltäviä ja ihania ja menee lujaa ja uusia upeita luomuksia tehdään lisää ja lisää. Onneksi vielä ainakaan ja tuskin koskaan on sellaista vaaraa, että ite pääsisin ajamaan jotain huipputehoista upeutta, joka sitten saastuttaakin sen mukaan, mutta koska kuitenkin katson mm. ohjelmaa, jossa sellaisia esitellään, niin silloinhan kannatan niitä. Paha. Toivottavasti sähköautot ja hybridit yms. yleistyvät sellaista vauhtia, että niistä tulee kaikille ainoa mahdollinen auto. Niin ja se vielä, että niistäkin tehdään ihan älyttömän hienoja. Vielä en ole sellaista nähnyt.
Joskus kuulin radiosta haastattelun pätkän, jossa joku kertoi, että sähköauto on keksitty jo aikaa sitten. Niille oli kuulemma jo valmiiksi mietitty ns. tankkausjärjestelmä eli uuden akun sai vaihtaa huoltoasemalla, jättää tyhjä akku lataukseen ja jatkaa matkaa. Mutta sitten isot pahat öljysedät tulivat ja sanoivat, että parempi tehdä vaan bensalla kulkevia autoja. Vaikka sähköauto olisi jo silloin ollut kaikin puolin parempi vaihtoehto. Mutta öljysetien piti saada lisää rahaa, joten se ratkaisi ja nyt vasta homma koitetaan kääntää toiseen suuntaan. Kehitys olisi voinut silloin jo mennä aivan toiseen suuntaan ja voi, kuinka paljolta maapallo olisi silloin säästynyt. Mutta ehkäpä, jos nyt oikein filosofoidaan ja jossitellaan, jos silloin olisi sähköautot otettu yleiseen käyttöön, kasvihuoneilmiö ei olisi vielä niin pahassa vaiheessa, eivätkä ihmiset siis tekisi sen eteen mitään. Saastuttaa kun voi niin monilla muillakin keinoilla. Se paha vaihe tulisi vasta muutaman kymmenen vuoden päästä, mutta sitten tilanne olisi taas sama kuin nyt. Joten turha jossitella, koitetaan vaan kantaa kortemme kekoon ja saastuttaa vähemmän.
Paras lääkitys ahdistukseen on viettää ilta hyvässä seurassa. Sen totesin taas viime perjantaina, kun koulussa oli kulunut viikko, eikä se toiminta siellä ollut parantunut mihinkään suuntaan. Joten oli mukava tietää, että perjantai-iltana saa heittää taas vapaalle. Tyttöjen iltaa vietettiin ensin tässä meillä ja sitten jatkettiin sekalaisessa seurassa paikallisessa baarissa. Johan siitä kunnollisesta tommosesta reissusta oli aikaa. Ja kuten yleisiin tapoihin kuuluu, meillä oli taas ihan järjettömän hauskaa
Lauantaina kun sain itseni taas elävien kirjoihin, oli mukava todeta, että seuraavakin päivä on vielä vapaa. Tästä voi edelleen vetää johtopäätöksen, että perjantai pitää pintansa viikon parhaana biletyspäivänä.
Mutta eihän tässä muuta taas, kun kouluviikon pariin puurtamaan. Adios!
Voi gsus, mitenkäs tässä nyt selviää tuonne kevääseen asti? Tänään alkoi pitkästä aikaa koulu ikään kuin tosissaan. Eli melkein joka päivä siellä on käytävä. Ei siis enää muuta kuin pääaineopinnot jäljellä, mutta mutta…
Ne kestävät koko kevään ja ovat sitä laatua, etten mitään niistä tule hyötymään omassa yrityksessäni tai muutenkaan tulevaisuudessa, tein mitä tahansa. Okei, never say never. Mutta tässä kohtaa en näe montaa mahdollisuutta. Pääaine on toki pakko valita ja suorittaa, jos sen tutkinnon aikoo saada plakkariin. Ja kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen, jonka kuvittelin edes jotenkin olevan lähempänä omia intressejäni. Mutta mutta…
On taas motivaatio niin nollassa tän päivän tuntien jälkeen. Kun epäkiinnostaviin aineisiin lisätään epäpätevät opettajat, soppa on valmis. Toisenlaista sentään oli Hollannissa, jossa oikeasti kiinnosti koko ajan opiskella ja opettajat olivat huippuluokkaa. Onneksi lähdin Hollantiin edes siksi ajaksi kuin siellä nyt loppujen lopuksi olin. Olisivat opinnot saattaneet muuten jäädä kesken. Nyt taistelen sen tutkinnon läpi vaikka väkisin… ja todellakin hammasta purren.
En pysty ajattelemaan muuta kuin, että onneksi huhtikuussa helpottaa hieman ja toivon mukaan kaikki on kunnialla hoidettu toukokuuhun mennessä. Vaikka vaan ykkösellä läpi, sehän nimittäin riittää.
Kunnostaudun edelleen kaikenmaailman elämäkertojen kanssa. Niitä on tullut luettua viimeisen parin vuoden aikana yllättävän monta ja sarjaa jatkaa tällä kertaa joulupukin kontista ilmestynyt Billie Holidayn elämäkerta. Tämä on elämäkerroissa sitä laatua, jossa kirjoittaja on vaan suoraan kopioinut haastatteluja kirjaksi. Ei ehkä kaiken paras tapa, mutta lukeehan tuonkin.
Kuten tapoihin kuuluu, seuraavassa makua mistä Holidayssa oli kyse:
Billie Holiday feat. Louis Armstrong: The Blues Are Brewin’, 1947
Seuraavaksi pinossa odottavat Charlie Parker ja itse herra nero, Leonardo da Vinci.
töitä pesämunan kartuttamiseksi keväällä ja kesällä
yrityksen perustaminen syksyllä
työ-/liiketilan löytäminen
Vapaa-aika:
aikaa rakkaille ja ystäville
uusia tuttavuuksia
festarit
loma lämpimässä
vierailu Hollannissa
Koira:
säännöllinen hieronta
osteopaattikäynnit
silmätarkastus
arkitoko
agility (jos löytyy hyvä ryhmä/paikka + koira kunnossa)
muutama näyttelykäynti
uusia temppuja
pomotus pois
paljon hassuttelua ja leikkimistä
Siinä vain muutamia tulevan vuoden tavoitteistani. Lisäilen niitä sitä mukaa kun mieleen tulee. Mutta onhan sitä jo tuossakin ihan tarpeeksi. Paljon on opiskelua ja töitä vielä tehtävä, että pääsen tavoitteisiini työelämän puolella. Se taas karsii väkisin arvokasta vapaa-aikaa ja koira-aikaa. Joten silloin kun on vapaa-aikaa, pitää käyttää sekin ns. tehokkaasti.
Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Ja joulukin on vietetty jo aikaa sitten. Suunnitelmiin tuli vain pieni muutos, vietinkin joulun ihan muussa seurassa kuin Paraisilla. Oli kyllä ihana joulu! Ja eipähän tarvinnut miettiä kahden koiran yhteensovittamisia. Varsinkin kun toisella on aivan eri säännöt kuin toisella…tai siis ei sääntöjä. Joten helpompaa näin.
Joulua edeltänyt työputki meni yllättävän hyvin ihan omalla painollaan. TV-sarjan kuvaukset saatiin päätökseen silloin perjantaina. Tulee kyllä ikävä niitä ihan uskomattoman mukavia ihmisiä siinä tuotantoporukassa. Toivottavasti nähdään vielä tulevaisuudessakin.
Tänään mietin aamulenkillä, että kuka jaksaa vielä paukutella uuden vuoden raketteja ja pommeja. Eipä koirakaan ollut niistä kovin innoissaan. Eikö niistä nyt saatu jo tarpeeksi taas vuodeksi? Sama juttu on muuten jouluruoan kanssa. Ainahan sitä odottaa innolla, mutta kun on pari päivää vetänyt pelkkää kinkkua, laatikoita ja rosollia, alkaa olla kiintiö täynnä taas koko seuraavaksi vuodeksi.
