Musti pääsi taas eilen Piiralle osteopaattiseen käsittelyyn. Viimeksi siellä oltiin heinäkuussa, eikä silloin kaikkia lukkoja saatu auki ja Musti jännitti menemään, minkä ehti. Tällä kertaa alku näytti yhtä vähän lupaavalta kuin viimeksikin. Musti jännitti koko kroppansa, kun Piira yritti katsoa sen seisomis- ja istumisasentoa. Sitten heitettiin koira toiselle kyljelle ja lukkoja koitettiin lähteä aukomaan. Aluksi Musti tuntui päättäneen, että hänhän ei sitten aio rentoutua mihinkään, ihan sama miten se täti siellä yrittäisi häntä liikuttaa. Lopulta pikku parsonkin vaan antoi periksi ja rentoutui, vaikkakin silmissä oli sellainen katse, että nyt on pakko olla jotain epäilyttävää tekeillä. Vasen puoli oli jälleen paljon parempi kuin oikea. Eroa vasemmalla ja oikealla on kuulemma kuin yöllä ja päivällä. Vasemmalta puolelta saatiin jännitykset, lukot ja tukkoisuudet auki melko nopeasti, mutta oikea puoli tuotti taas päänvaivaa. Oikea lonkka kun kuulemma kiertyy jostain nivelestä edelleen todella heikosti ja muutenkin koko puoli on sitten ihan jumissa. Piira koitti saada lonkkaan liikettä, mutta tuntui, ettei mitään tapahdu. Mutta sitten jostain yhtäkkiä siihen ilmestyikin kunnon liike ja lukot lähtivät aukenemaan. Mahtavaa.
Kotihoidoksi Piira suositteli Back On Track-loimea sekä aineenvaihduntaa kiihdyttämään kuivattua nokkosta. Tammikuussa mennään taas uudestaan.
