Hirmuisesti olisi kaikkia asioita, joita pitäisi tehdä. Koulujuttuja: Pitäis kirjoittaa yksi raportti, pitäis kirjoittaa yksi essee, pitäis tehdä rästihommat valmiiksi, pitäis käydä juttelemassa lopputyöstä, pitäis kirjottaa lopputyötä, pitäis tavata erinäisiä opettajia eri asioitten tiimoilta jne. puhumattakaan sitten kaiken maailman arki- ja muista asioista: Pitäis käydä kaupassa, pitäis siivota, pitäis pestä pyykkiä, pitäis tehdä ruokaa, pitäis viedä koiraa lenkille, pitäis kouluttaa koiraa, pitäis trimmata koira, pitäis käydä jumpassa jne. jne. Lista tuntuu loputtomalta. Huh.
Masennunko vai hoidanko kerrallaan asian pois? Toki hoidan asioita pikkuhiljaa pois, mutta kuten hyvin tiedetään, suurin osa noista jutuista ei katoa mihinkään, vaikka ne hoitaa. Ne ovat joko seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla edessä kuitenkin. Arki on suoraan sieltä ja syvältä.
Mutta eihän se mitään haittaa. Ensi viikolla lähdetään mökille lomailemaan koko viikoksi. Toivon mukaan kännykät ja läppärit pysyvät kiltisti koko viikon kiinni, jotta voi keskittyä olennaiseen; rentoutumaan. Ja siellä ne arkisetkin asiat tuntuvat itse asiassa ihan mukavilta. On ihan kiva laittaa ruokaa ajan kanssa ja laittaa kuraiset metsävaatteet pyykkiin. On ihan kiva käydä lenkillä ja trimmata koira siinä sivussa. Mutta sitä ennen: lenkille, jumppaan, kauppaan, kouluhommia, lenkille, siivousta, lenkille, jumppaan, kouluhommia, ruokaa, unta, lenkille…..
Että joo, olipahan taas fiksua asiaa 
