Katsoin tänään ohjelmaa, jossa kaikenmaailman elokuvaohjaajat ja säveltäjät kertoivat, kuinka musiikki on tehty elokuviin ja kuinka se vaikuttaa katsojaan. Pakko myöntää, että ilman musiikkia moni elokuvaelämys ei varmaan olisi juurikaan miltään. Miettikääpä vaikka, jos Psykossa ei olisi ollenkaan musiikkia, olisiko se silloin yhtään niin ahdistava, pelottava ja jännittävä? Tai jos ihanista romanttisista kohtauksista puuttuisi musiikki, tuntuisiko missään? Ei.
Joka tapauksessa, lähdin viemään ajatusta vielä siihen suuntaan, että mitäs sitten, jos musiikkia ei ole lainkaan sävelletty elokuvaa varten vaan se on otettu mukaan toimivan sanoituksen tai sävelen takia. Mitkä biisit olen oppinut tuntemaan ja tykästynyt niihin elokuvien kautta? No mm. nämä:
Jimi Hendrix: All Along the Watchtower, 1968 (Forrest Gump soundtrack)
Bobby Womack: Across 110the Street, 1972 (Jackie Brown soundtrack)
Tomoyasu Hotei: Battle Without Honor or Humanity, 2000 (Kill Bill vol. 1 soundtrack)
No joo, tuo viimeinen meni hieman elokuvaan varta vasten sävelletyn musiikin puolelle, mutta jos nyt pilkkua viilataan niin, sitä ei käytetty ensimmäistä kertaa Kill Bill -elokuvassa. Useimmiten Quentin Tarantino onnistuu muissakin elokuvissaan loistavasti musiikkivalinnoissa. Ja noita biisejä riittäisi vaikka kuinka pitkäksi listaksi, mutta siinä muutamia. Kaikkia ei millään edes muistakaan. Pitää laittaa siis joskus toiste, jos muistuu vielä joku übertärkeä mieleen.
Ja lopuksi vielä ihan elokuvaa varten tehtyä musiikkia. Olisivatko nämäkään kohtaukset mitään ilman musiikkia?
The Charge of the Rohirrim, Lord of the Rings: The Return of the King, 2003
Helm’s Deep Charge, Lord of the Rings: The Two Towers, 2002
Love Actually, 2003
Mutta nyt pitää painella nukkumaan. Vähän taisin innostua näitten elokuvien kanssa 
Lauantaina käytiin moottoripyöräajelulla. Pienestä sateesta ja tuulesta huolimatta oli oikein kivaa.