Hiljaisuus tällä saralla johtuu yksinkertaisesta asiasta. En ole oikein ehtinyt olla kotona pariin viikkoon, joten kaikki täällä kotona on ikään kuin retuperällä. Nyt siis hieman lyhyesti monen viikon tapahtumia.
Hollanti
Toissa viikonloppuna olin Hollannissa seikkailemassa kavereitten kanssa. Oli ihan mahtavaa nähdä taas niitä ihania ihmisiä siellä. Torstaina suoraan lentokentältä kun pääsin Den Boschin juna-asemalle oli siellä viinipullot (ja toki ystävät myös) vastassa. Siitähän se sitten taas lähti. Eli torstai-ilta vietettiin ns. kantapaikassa olusilla.
Perjantaina lähdettiin katselemaan Utrechtia. Kaunis kaupunki sekin. Illalla pidettiin isolla porukalla grillibileet todella kauniilla paikalla järven rannalla (jos sitä nyt järveksi voi sanoa Suomen mittapuulla), viritettiin nuotio illan pimettyä ja kun aika oli oikea, jatkettiin sieltä toiseen kantapaikkaan.
Lauantaina otettiin rauhallisesti rannalla piknikin merkeissä. Sunnuntaina syötiin isolla poppoolla maistuva brunssi ja kiisteltiin uskonasioista. Sunnuntai-iltana piipahdettiin vielä ilmaiskonsertissa, mutta aikaisin nukkumaan.
Maanantaina ehdin vielä ystävien kanssa kaupungille tekemään tuliaisostoksia ja kahvittelemaan moneen eri osoitteeseen. Kaikin puolin siis hyvin onnistunut reissu. Ja toki ikävä tuli ystäviä taas, kun sieltä lähti. Mutta pysyväthän he siellä. Ja mikä parasta, nykyaikana on kaikenmaailman internetit ja sähköpostit keksitty, joten yhteydenpito on helppoa.
Turku
Menneen viikonlopun vietinkin sitten jälleen Turussa. Mukavaa. Siellä ehdittiin mm. puistoilemaan, jokilaivoille oluelle, Ruissaloon ja grillaamaan. Mutta lauantai-iltana grillatessa alkoi nenä vuotaa ja kurkussa tuntui ikävältä. Sunnuntaina herätessä kurkku olikin oikein tosissaan kipeä. Että sitten kesäflunssa. Ei kesällä kuulu sairastaa! PÖH! Toivon mukaan tämä menee pian ohi.
Verijälki
Eilen Musti kävi elämänsä ensimmäisellä verijäljellä. Mustin tulosta saakka 3,5 vuotta sitten on sille joka kesä pitänyt tehdä verijälkeä, mutta jotenkin se on aina vaan jäänyt. Parempi joka tapauksessa myöhään kuin ei milloinkaan. Sain opastusta hyvinkin kokeneilta jäljestäjiltä, ja siitä olikin paljon hyötyä. Nyt varmaan kynnys lähteä tekemään uutta jälkeä Mustille on paljon matalampi. Tehtiin jälki, jossa oli yksi kulma. Ensimmäinen pätkä oli melko pitkä ja kulman jälkeen oli lyhyempi pätkä. Musti kiinnostui heti veren hajusta ja haisteli tarkkaan alkumakauksen ja ruopi maata siinä rehvakkaasti. Se lähti oikein hienosti etenemään jälkeä pitkin, pari kertaa vaan piti tarkistaa jäljen sivulta, mistä haju oikein tulee. Kun kulma alkoi lähestyä Mustin nenään kantautui voimakas veren haju, sillä kulmassa oli paljon verta loiskutettu maahan. Mustin piti moneen kertaan ennen kulmaa miettiä uskaltaako jatkaa vai hyökkääkö jostain peto kimppuun. Siinäkin se ruopi moneen kertaan maata. Mentiin yhdessä lähemmäs kulmaa, Musti haisteli sen ja merkkasi. Sitten pienen mietinnän jälkeen matka jatkui lopulliselle kaadolle jälleen melkoisen helposti. Kaadolla palkaksi herkkuja, jäljentekosieni ja paljon kehuja.
Kaiken kaikkiaan Mustin ensimmäinen verijälki meni siis oikein lupaavasti. Nyt vaan harjoitellaan kesän aikana ahkerasti ja luultavasti jossain vaiheessa mennään sitten virallisiin mejä-kokeisiin. On se vaan hassu juttu nuo koiran vaistot. Eilenkin Mustin vaistot sanoivat täysin mitä pitää tehdä. Eipä siinä paljon mua tarvittu, paitsi narun perässä roikkumaan