Kuvat: Markus Aso
Musti on toipunut ihan mukavasti kolarista. Tosin tänään se tuntui olevan hieman apea. Lenkilläkään ei vetänyt kertaakaan…ja se ei ole yhtään Mustin tapaista 
Seuraillaan siis edelleen.
Huomenna Musti pääsee tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan ja itse suuntaan kaukomaille. En kuitenkaan Hollantia kauemmas. Ihanaa nähdä kaikki ystävät, jotka jäivät sinne! Onneksi on tuo hoitopaikka Mustille, joten voin hyvillä mielin lähteä ja luottaa siihen, että Musti on hyvässä hoidossa.
Muistatteko tämän?
Tuntuu, että mulla on täällä kotona nyt tuommoinen yksi särkymätön ihan oikeassa elämässä.
Kävi nimittäin niin, että lauantai-iltana olimme menossa telttailemaan Maskussa. Auto oli pysäköity hiljaisen metsätien viereen ja purettiin siinä tavaroita autosta. Tein siinä sitten virhearvion omaa tyhmyyttäni ja päätin päästää Mustin vapaaksi ajatellen, että eihän se minnekään mene eikä tässä mitään autoja kulje tähän aikaan illasta.
Virhe! Sieltä tuli kuin tulikin juuri se yksi ainoa auto, mutta sehän riittää. Musti hyökkäsi ensin toiselle puolelle tietä ojaan ja sieltä juoksi täysillä kohti autoa. Kuskilla ei ollut mitään mahdollisuuksia nähdä Mustia ja hidastaa. Ja aika haipakkaa se setä sieltä laskikin, arviolta n. 60-70 km/h. Kuului vain kamala poksahdus, lasin helinää ja sitten Musti näkyi kieppuvan ilmassa. Sen jälkeen kuului vaan Mustin uikutus. Sieltä se sitten linkasi luokseni kuin sanoen: “Auta, sattuu!”. Otin Mustin syliin ja totesin, että jostain jaloista vuotaa pahasti verta ja hengitys rahisi siinä sylissä ollessa. Olin siinä ihan paniikissa ja kuvittelin tietysti kaikki pahimmat kauhuskenaariot. Että nyt on varmasti keuhkot paskana tai joku sisäinen verenvuota tai jotain muuta vastaavaa.
Kolarikuski oli tosi avulias. Tuli heti siihen ja alkoi selvittämään päivystävän eläinlääkärin numeroa. Saatiin numero ja ystäväni soitti eläinlääkärille, mistä sanottiin, että lähtekää heti tulemaan vastaanotolle. Kolarikuskikin sanoi erittäin ystävällisesti, että aivan sama, mitä hänen autolleen tapahtui, että nyt on paljon tärkeämpää, että koira saadaan kuntoon. Oli koiraihmisiä itsekin. Sen verran hänen autostaan tiesimme, että puskuriin oli tullut lommoja ja toinen etuvaloista oli mennyt rikki.
Pii-paa -tyylillä ajettiin sitten Raisioon päivystävälle eläinlääkärille, jossa pääsimme suoraan tarkastettavaksi. Ensin eläinlääkäri kuunteli Mustin sydänäänet ja tarkasti koko kehon haavojen ja murtumien varalta. Sen jälkeen Musti kävi vielä röntgenkuvassa mahdollisen ilmarinnan varalta ja ultraäänellä eläinlääkäri katsoi, että virtsarakko oli ehjä.
Kaiken tämän jälkeen lopullinen diagnoosi on, ettei Mustilla ole mitään muuta vammaa kuin yksi isompi vekki toisen etutassun anturassa ja monia pintanaarmuja jaloissa. Ilmarintaa ei ollut nähtävissä, eikä myöskään mitään muuta vakavampaa kannattanut epäillä. Toki saimme eläinlääkäriltä ohjeet, että Mustia piti seurata tiiviisti seuraavat 12 tuntia ja muutenkin tarkkailla ja viettää hiljaiseloa noin viikon verran. Joskus voi siis olla niin, että esim. ilmarinta voisi kehittyä vasta hieman myöhemmin ja lievempänä, jolloin menee yleensä itsestään ohitse. Sen takia siis tuo 12 tunnin tarkkailu. Ja jotkin hiusmurtumat yms. voivat ilmetä vasta myöhemmin. Eli nyt sitten vaan tarkkailen ja pidän koiraa levossa.
Niin ja siitä heti tapahtuneen jälkeisestä hengityksen rahinasta eläinlääkäri totesi vain: “No, tiedäthän varmaan itsekin sen tunteen, kun ilmat lähtevät pihalle? Silloinhan se on todella vaikeaa hengittää hetkeen. Että ei mikään ihme, jos Mustilla oli hengitysvaikeuksia heti tapahtuneen jälkeen.” Niinpä. Pientä, 9-kiloista parsonia vastassa oli kuitenkin paritonninen peltihirviö. Että juu, saattaahan siinä vahvemmallakin lähteä ilmat pihalle
Jokainen parsonin- tai terrierinomistaja tai ylipäätään jotain koirista ymmärtävä muuten tietää, että tuollaisen pastorin kanssa on melkoisen mahdotonta viettää hiljaiseloa. Vaikka kyse olisikin vaan muutamasta päivästä, koira alkaa viimeistään toisena päivänä hyppiä seinille, jos sillä on omasta mielestään kaikki ihan kunnossa. Ja tänään on menossa siis toinen päivä kolarin jälkeen ja Musti on mielestään elämänsä kunnossa. Ja niin, ei todellakaan kehittänyt mitään traumaa autoista itselleen edes tuon tapahtuman jälkeen. Eilenillalla hihnalenkillä se oli täysiä menossa pysäyttämään ja pyydystämään uusia peltihirviöitä, jotka kehtasivat tulla liian lähelle HÄNEN suojatietään.
Ehkä Mustilla on siis itselläänkin unbreakable-olo. Ehkä se ajattelee, ettei hänen tarvitse pelätä todellakaan mitään. Kaikkihan pysähtyy kun HÄN vain käskee niiden pysähtyvän…ja jos ei pysähdy, niin aina voi juosta päin, niin sitten ne viimeistään pysähtyvät. Niinhän kävi lauantainakin. Voi näitä luupääparsoneita! Mutta tietysti olen enemmän kuin iloinen, että tuo oma luupääni selvisi vain säikähdyksellä. Vauhti ja vaaralliset tilanteet eivät onneksi Mustin osalta loppuneet todellakaan vielä tähän.
Ihana kesäpäivä vietettiin eilen Helsingissä. Designmuseon Flower Power -näyttely oli ihan mielenkiintoinen. Mutta hieman kyllä ihmettelin siellä olleita tuoreita kukka-asetelmia. Juujuu, toki olisin itse tehnyt paremmat 
…noh, ainakin erilaiset
Museoilun jälkeen käytiin hieman shoppailemassa ja sitten siirryttiin puistoilemaan ystävien kanssa ensin Espalle ja siitä Ruttopuistoon. Aivan ihana ilma ja hauskaa seuraa. Kyllä siis kannatti Helsingin reissu.
Ja nyt aurinko pistää edelleen parastaan, joten taidanpa lähteä nauttimaan siitä Mustin kanssa pihalle.
…mennään heti aamusta ensin tänne. Ja kun ollaan Flower Power-näyttelystä selviydytty, olisi tarkoitus viettää mukava päivä Helsingissä monia ystäviä nähden ja nauttien kesäpäivästä. Mietittiin jopa uimista stadikalla. Mukavaa siis odotettavissa.
Ja lisää tänne myöhemmin.
Kevään avausjuhlana toimiva vappu on taas tältä vuodelta auttamattomasti ohitse. Mutta se menikin todella mukavasti. Keskiviikkona menin Turkuun työn merkeissä jo heti aamusta. Kun työt oli tehty, oli aika avata hyvin ansaittu tölkki Ilma oli hämmästyttävän mukava vapuksi, joten pihalla vietettiin paljon aikaa. Vappuaattona jaksoimme juhlia baarin kautta kuuteen aamulla. Eikä siinä montaa tuntia tullut välissä nukuttua, kunnes aloitettiin juhlinta uudestaan. Vappupäivänä päästiin hieman myöhässä perinteiselle piknikille Turun Vartiovuorenmäelle. Ilta jatkui vielä tuttavapariskunnan luona, mutta baariin ei enää jaksanut.
Tunnelmaa Turun Vartiovuorenmäeltä.
Perjantai olikin hyvä ottaa sitten ihan rauhassa pienehkön koomailun merkeissä. Koomaa paransi kuitenkin huomattavasti ystäväni viisikuukautinen poikavauva ja ne ihanat, hösäävät koirat. Ihana, nauravainen vesseli Perjantaina kävimme myös Ruissalossa. Ihana merentuoksu ja metsä aivan valkoisenaan valkovuokkoja. Kyllä helpotti tokkuraista oloa sekin.
Merta näkyvissä Ruissalossa.
Pari rumaa ankanpoikasta ja yksi ihka oikea joutsen.
Lauantaina palasimme Tampereelle ja vierailimme kirpputorilla Hämeenkyrössä. Paljon kaikkea tarttui mukaan. Illalla ystäväni oli kutsunut parvekekauden ja grillikauden avaukseen, joten sinne siis illalla. Sää oli mielettömän hieno ja ihan älyttömän hauskaa oli taas kerran. Eilen sitten nautittiin vielä ihanasta kesäpäivästä ja vasta illalla ajelin hakemaan Mustin hoidosta.
Jotta sellainen vappu sitten. Tänään vietän vielä lomapäivää, mutta huomenna se on taas palattava sorvin ääreen.
