Eilen meillä oli pari tuntia “päivähoidossa” kaverin labbiksen pentu…tai no niin no, ei Pontus nyt ihan pentu enää ole, kun painoa on melkein 20 kiloa ja Mustia jo reilusti muutenkin isompi. Mutta pennun elkeet sillä on. Ja hetki menee ennen kuin Pontuksesta ihan aikuiseksi on 
Tähän mennessä ovat pojat tulleet ihan mukavasti toimeen. Musti osoitti heti ensimmäisellä tapaamisella, että hän on sitten vanhempi ja siis pomo. Pontus on sitä vielä kunnioittanut, mutta katsotaan alkaako uhmaamaan kun se tietty ikä iskee. Välillä vaan leikki menee niin hurjaksi, että pitää hetkeksi viheltää peli poikki ja rauhoitella kaveruksia.
Tässä muutama otos eiliseltä:
Välillä voidaan olla rauhassa ja söpöillä…
…kunnes taas hurjistutaan leikin pyörteissä.
Ja tänään Musti keksi lisää hullutuksia, kun tänne saapui uusi huonekalu, sellainen vanha kaappi/lipasto, miksikä sitä nyt sitten nimittäisi. Joka tapauksessa, kun kaappi oli tuossa paikallaan hetken aikaa seissyt ja olin purkanut sinne loput jäljellä olevista muuttolaattikoista, Musti aloitti kunnon nuuskutuksen kaapin ympärillä. Jatkettuaan sitä vaikka kuinka kauan, se istui kaapin eteen ja alkoi piipata. Ei pysty käsittämään. Avasin vielä ovet, että saa tarkistaa kaapin myös sisältä. Nuuskutus jatkui. Ja sama piippaus alkoi, kun päätin, että eiköhän nyt ole kaappi tarkastettu ja laitoin ovet kiinni. Ja Musti jatkoi istumistaan ja vinkumistaan. Puhuin siinä sitten samaan aikaan puhelimessa ystäväni kanssa ja mainitsin tuosta Mustin kummallisesta käytöksestä. Kaverille tuli jostain muistin syövereistä mieleen, että vanhoissa huonekaluissa voi olla käytetty luuliimaa liitoksissa. Luuliima on valmistettu eläinten luista, sen verran siitä tiesi ystäväni. Mutta voiko koira haistaa sen liiman läpi ties kuinka monen vuosikymmenen takaa, että siinä on jotain eläintä? Näyttääkö tuo kaappi Mustin mielestä nyt hervottoman isolta luulta?
Sellaista täällä nyt sitten yhden sekopää-parsonin kanssa
