Vihdoin Tampereella! Muutto tehtiin viime perjantaina. Sen jälkeinen aika on mennyt mukavasti kavereitten kanssa ja muuttolaatikoita purkaessa. Järkyttävää huomata/muistaa, kuinka paljon kamaa sitä ihminen omistaa. Vähemmälläkin selviäisi. Mutta silti on myös sellaisia ihan must -juttuja, joita on lähdettävä kaupasta metsästämään. Koiruus saapuu taloon hoidosta keskiviikkona. Katsotaan sitten kuinka alkaa sopeutua, vai sopeutuuko enää ollenkaan mun kanssa elämiseen saatika sitten kerrostaloelämään. Joka tapauksessa heti jo torstaille on koiratreffit sovittuna. Siitä sitten myöhemmin.
Tästä taitaa siis tulla lähinnä koirablogi tästä lähtien 
Pieni katsaus kuitenkin viimeisiin Hollannin tapahtumiin:
Kurssit menivät kaikki läpi, joten niistä ei tarvitse enää huolehtia. Viimeisenä torstaina käytiin pienellä porukalla Maastrichtissa, jonka totesimme yhteisvoimin kauniiksi, mutta hyvin tuuliseksi paikaksi. Koko reissu tuntui olevan pelkkää matkustamista, nimittäin yhdellä rataosuudella hajosi voimajohto tai muu vastaava, joten pieniä mutkia ja paljon odotusta tuli sitten matkaan. Matka kestää normaalina päivänä 1,5 tuntia, meillä meni menomatkaan reilut 3 tuntia. Mutta seura oli hyvää, joten junassakin viihtyi mainiosti.
Viimeinen viikonloppu ennen maanantaista lentoa meni karnevaalien ja jäähyväispippaloiden merkeissä. Kyllä, eteläisessä Hollannissa on tapana viettää karnevaaleja helmikuun alkupäivinä. Käytännössä se tarkoittaa hullunkurisia naamiaisasuja, paljon kaljaa ja huonoa hollantilaista (usein marssimaista) musiikkia. Karnevaaleja varten pukeuduimme tyttöporukalla Zorroiksi, ideana siis panostaa melkoisen vähän koko touhuun. Kaupungilla kuitenkin Zorro-asu tuntui olevan hitti 
Sunnuntai-iltana kävimme pyörähtämässä kaupungilla ja sitten siirryimme rauhalliseen illanviettoon kaveriporukassa. Sieltä nukkumaan lähdettäessä joutui vähän itkeskelemään ja halaamaan paljon
Maanantai-aamuna tein viimeiset pakkailut ja pikasiivouksen huoneessa. Juna lähti kohti Schipholin lentokenttää puoli kymmenen maissa. Juna-asemalle tuli yksi ystävä sanomaan heihei ja kaksi ihanaa ystävää jatkoi kanssani lentokentälle saakka. Toisella heistä oli vielä naamiaisasu päällä. Amsterdamissa ei karnevaaleja vietetä, joten ensinnäkin hän herätti hieman kummastusta ja koska asu oli vielä poliisin asu, olisi siitä saanut sakkoja oikeilta viranhaltijoilta. Onneksi niiltä kuitenkin vältyttiin. Lentokentällä siis sitten lisää sitä itkeskelyä ja halaamista.
Ikävä tulee montaakin asiaa, mutta ennen kaikkea ihania ystäviä ja mahtavaa kansainvälisten opiskelijoitten porukkaa. Toivon mukaan kuitenkin pääsen viimeistään kesällä käymään Hollannissa ja samoin sieltä tullaan tänne käymään.
Mitä sitten Hollannista jäi ystävien lisäksi käteen? Paljon huippuhyvää koulutusta, uusia oppeja ja taitoja, kansainvälisyyttä, kielitaidon kehitystä, ennestään tuntemattoman kulttuurin oppimista, hienoja kokemuksia roppakaupalla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokainen, jolla on siis mahdollisuus joko lähteä vaihtoon tai töihin ulkomaille joksikin aikaa: MENKÄÄ IHMEESSÄ! Kyllä kannattaa! Vaikkei se aina ole hienoa, mutta loppujen lopuksi ainakin avartavaa, jos ei muuta.
