Paluumuuttaja

Nyt sitten pidemmän kaavan mukaan matkakertomusta.

Aloitimme matkamme viime viikon sunnuntaina nousemalla Den Boschista Maastrichtiin menevään junaan, jossa junanvaihto. Junaa vaihdoimme myös Belgian puolella Liège Guilleminsissa. Siellä nousimmekin oikein supernopean junan kyytiin ja ensimmäiseen luokkaan tietysti. (Sattui nimittäin niin, että tällä kertaa lippu ykkösluokkaan oli halvempi kuin matka kakkosluokassa.) Ykkösluokassa oli sitten kaikki mahdolliset ruoka- ja juomatarjoilut, joten Pariisin asemalle saapuessamme hieman housut kiristivät.

First class… “It’s the ONLY way to travel!”

Saavuimme siis Paris Nord-asemalle, sieltä lähdimme suunnistamaan kävellen hotellille. Matka hotellille ei metrolla olisi ollut pitkä, mutta kävellen se alkoi jo tuntua siltä. Hotelli oli hintaan nähden (16,50e/yö/hlö) ihan mukava. Ei siltä kannattanut mitään ihmeitä odottakaan, mutta täytti tarkoituksensa. Muutamana aamuna heräsimme paikalliseen autoilukulttuuriin. Hotellin viereiselle kadulle syntyi aamuruuhkaa ja ranskalaiset kai kuvittelevat, että mitä enemmän tööttää ja pitää ääntä, sitä nopeammin ruuhka purkautuu.

Tööt, töööööööööööt

Ensimmäisenä iltana hotelliin asetuttuamme menimme suoraa päätä lähimmälle metroasemalle ja ostimme viikon voimassa olevan metrolipun, jolla pystyi sitten 1- ja 2-alueen sisällä matkustamaan niin paljon kuin halusi. Tiketin saatuamme hyppäsimme metroon ja köröttelimme suoraa päätä katsomaan nähtävyyksiä. Ekana iltana listalla olivat Sacre Coeur ja Moulin Rouge. Sacre Coeur oli ulkoa ja sisältä yhtä hieno kuin muistinkin ja Moulin Rouge on aina hauska nähdä.

Toisena päivänä sightseeing jatkui. Nyt vuorossa olivat lähes kaikki loput tärkeimmistä nähtävyyksistä kuten Louvre, Notre Dame, Eiffel-torni ja Riemukaari.

Louvreen menimme ihan sisällekin tarkoituksena kiertää mahdollisimman paljon, mutta kuinkas kävikään. Nähtyämme suurimman osan Rooman ja Kreikan loistokausien patsaista ja italialaisista maalauksista (joukossa tietysti Mona Lisa), totesimme, että pää hajoaa, jos vielä yritämme kiertää kaikki, mitä Louvressa on nähtävää. Koko Louvren kiertämiseen voisi siis helposti käyttää koko viikon. Liika on liikaa.

Louvren pihalla

Seine

Notre Damessa kävimme ensin sisällä ihmettelemässä ja huokailemassa. Päätimme myös maksaa siitä ilosta, että saa kiivetä reilut 400 porrasta Notre Damen torneihin. Mutta vaikka jalat tärisivätkin maitohapoissa sen jälkeen, kiipeäminen oli silti sen arvoista. Näköala oli nimittäin henkeäsalpaavan hieno!

THE view!

Notre Damen jälkeen piipahdimme latinalaiskortteleissa lounaalla ja koska kello oli vielä suhteellisen vähän päätimme jatkaa metrolla Eiffel-tornille. Siellä taas ihmisiä oli enemmän kuin laki sallii. Ja toki yrmeän näköisiä sotilaita aseet kädessä kaiken varalta. Tulipahan taas todettua, ettei Eiffel näytä yhtään niin hyvältä päivällä kuin valaistuna yöllä.

Matka jatkui Riemukaarelle. Sekin oli ihan hieno, mutta eniten huomiota kiinnitti sen ympärillä kulkeva liikenne. Ihmettelen vaan, miten siinä ei satu enempää kolareita. Kun nyt kerran olimme Champs Elyseen alkupäässä, niin tokihan sitä piti katsastaa hieman kyseisen kadun kauppojen tarjontaa. Emme kuitenkaan paljon jaksaneet vaan mieluummin lähdimme syömään illallista.

Arc de triomphe

Champs Elyseen toinen pää

Tiistaina nokka näytti heti aamusta kohti Versaillesia. On siinä myös ollut suuruudenhulluutta ilmassa. Ja toki puistoalue on äärettömän hieno. Sisällä Versaillesin palatsissa tuli lähinnä kauhistus kaikesta siitä koristelusta. Edelleen liika on liikaa. Versaillesin palatsin ympärillä olevasta “kyläst” löytyi pari mukavan oloista leipomoa ja suklaakauppaa, joissa toki piti vierailla. Lounaan jälkeen palailimme takaisin Pariisin keskustan sykkeeseen, tarkoituksena katsastaa muutamia kauppoja suklaalla, kukilla ja ilman. Suunnistimme siis Bastillen aukiolle ja sieltä Rue de Rivolille, jolta löytyikin vanhan muistikuvan mukaan ihan mukavasti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pari oikein hienoa kukkakauppaa osui tielle, ja hyviä ideoita tuli otettua talteen.

Versaillesin palatsi

Myydään huone hienolla näköalalla

Kattokruunut eivät sisälly hintaan

Puut rivissä

Keskiviikkona ohjelmassa oli Père Lachaisen hautausmaa. Hotellimme oli nimittäin vain parin metropysäkin päässä hautausmaalta, joten olisi ollut hölmöä olla käymättä siellä. Eipähän tullut ihan Suomen hautausmaat mieleen, kun kunnon kaappihan se on vainajille pitänyt hankkia. Halusin (niin monen muun tavoin) nähdä nimenomaan Jim Morrisonin ja Edith Piafin haudat, joita kumpaakaan ei ollut vaikea löytää, kun oikealle alueelle löysi ensin. Kukkia ei kummastakaan puuttunut ja koko ajan tuntuivat molemmat saavan niitä lisää. Mutta kummallakaan ei sentään ollut hurjaa kaappirakennelmaa viimeisenä leposijanaan. Parempi niin. Levätkää rauhassa.

Père Lachaisen sisäänkäynti

Kun kerran aikaa tuntui olevan lähdimme jälleen kerran metrolla pohjoiseen Pariisiin. Siellä kohteena oli Basilique cathédrale de Saint-Denis, jossa lepäävät Ranskan kuninkaat. Olo oli jo vähän sellainen “Been there, done that.” joten suunnistimme takaisin Champs Elyseelle. Tällä kertaa niihin kauppoihin, joissa emme vielä olleet käyneet. Louis Vuittonin suuressa tavaratalossa olo oli hieman kuin halvalla makkaralla, mutta olo parani kummasti viereisessä tavaratalossa, jossa tarjoiltiin shampanjamaistiaisia Viktor & Rolfin suunnitelemista laseista

Basilique cathédrale de Saint-Denis

Vielä oli yksi paikka, jonka halusin ihan uteliaisuudesta nähdä: Galeries Lafayette eli suuri tavaratalokompleksi. Tulipahan siellä katsottua se suurin kupoli, mutta muuten ei jaksanut naisille omistetussa talossa kiertää vaan siirryimme miesten vaatteille ja ruualle omistettuun taloon. Sen ruokaosastolta kannattaisi Stokkan herkun ottaa mallia. Ja toki piti vielä katsastaa sekin talo, jossa on kaikki kotiin ja sisustukseen liittyvä. Ihme kyllä, ei pahemmin säväyttänyt.

Galeries Lafayette

Ilta oli jo tummunut, joten oli hyvä aika lähteä katsomaan Eiffeliä uudestaan pimeässä ja syömään illallista.

Ja se osaa myös välkkyä!

Ja tosiaan torstaina matkustimme RER-junalla hyvissä ajoin Disneylandin vieressä sijaitsevaan Val d’ Europe -ostoskeskukseen. Ehdimme juuri ja juuri käydä ostamassa eväitä ja todeta, että siinäkin ostoskeskuksessa saisi helposti päivän vierähtämään, kun meidät jo tultiin hakemaan. Auto siis kohti ensin Belgiaa ja sitten sujuvasti Hollantiin.

Joten täällä ollaan taas. Ja koulutehtävät alkavat pikkuhiljaa kaatua päälle. Tai ainakin siltä se tuntuu. Mutta eiköhän tästä selvitä.